Uskonnosta

Pitänyt jo pitkään kirjoittaa uskonnosta, mutta se on jäänyt, vaikka olen moneen kertaan miettinyt mitä kirjoittaisin. Nyt olen jo mietteeni unohtanut. Jotain hankalaa aiheessa on. Kenties kyse on samasta asiasta, josta puhuimme kundaliinijoogaopettajakollegan kanssa, kun totesimme kuinka hankalaa on ohjata harjoitus, jonka mantrassa mainitaan englanninkielinen sana God, jumala. Jumalassa sinänsä ei ole mitään hankalaa, päinvastoin, mutta mantran ohjaamisessa joogaryhmässä on.

Kanssajoogaaja, jota näen melko harvoin, kysyi viimeksi tavatessamme, olenko sikhi. En ole, eikä minusta tässä elämässä sikhiä tule. Minä olen joogi. En kuitenkaan ihmettele kysymystä. Monet kundaliinijoogan harjoittajat alkavat kallistua sikhismin suuntaan, jotkut enemmän ja toiset vähän vähemmän. Vähemmän varmaankin ne, joilla on jo valmiiksi uskonto tai muu elämänkatsomus. Enemmän ehkä ne, jotka vielä etsivät omaansa. En ihmettele kysymystä senkään takia, että mielelläni hengailen sikhien kanssa, ja toisinaan käyn gurudwarassa, sikhien temppelissä. Viihdyn siellä oikein hyvin.

Myös monet uudet, intialaiset sikhi facebook-tuttavuuteni kysyvät, olenko sikhi. Heille olen ryhtynyt vastaamaan, että elän kuin sikhi, mutta minulla ei ole uskontoa. Sen he yleensä ymmärtävät hyvin, ja ymmärtävät sitä myöten tekemisiäni ja suhdettani heidän uskontoonsa. Loppujen lopuksi on myös niin, että arvostan ja kunnioitan heidän uskontoaan niin paljon, että en voisi koskaan väittää olevani sikhi. Ja sitten myös toisaalta on niin, että en voi kiinnittyä mihinkään yhteen uskontoon niin, että sanoutuisin irti kaikista muista uskonnoista. Jos niin tekisin, toimisin jollakin tavalla väärin omaa itseäni kohtaan.