Kuinka pitää hermot kylminä

Taas tämä sama harjoitus, tämän pitäisi olla jo perin juurin tuttu. Sen nimi on kuinka pidän hermot kylminä kun työt päättyy parin kuukauden päästä eikä uutta ole näkyvillä. Tai on, jotakin tuntityötä niin että aktiivimalli täyttyy. Lisäkierroksia tähän harjoitukseen tuo se, että siippa on ollut työttömänä jo jonkin aikaa, ja on tippunut ansiosidonnaiselta.

Nyt meinaa taas hymy hyytyä ja vitsit olla vähissä.

Jotakin perin juurin nurinkurista on siinä, että monet ystävät ja tutut tekevät omaa työtään vastentahtoisesti. He nurisevat ja valittavat ja kärsivät. Ja silti purevat hampaana yhteen ja jatkavat. Minä nautin työstäni todella, se on ehdottomasti yksi parhaita asioita elämässäni (vaikka ei mikään täydellistä ole), mutta työssä jatkaminen on jatkuvaa rimpuilemista.

Äh, tyhmää. Mitäs hyviä asioita elämässäni oikein olikaan? Juuri nyt ei tule yhtään taas mieleen.