Hengissä

Ison ponnistuksen dead-line oli perjantaina, eli syksy on sen puolesta voiton puolella. Jo oli aikakin, en olisi enää kauaa jaksanut työskentelyä aamusta iltaan, viikonloput mukaan lukien. Viime viikolla muisti alkoi jo pätkiä stressin takia, eikä asiat pysyneet enää päässä niin kuin ne yleensä pysyvät. Inhoan olla sellaisessa tilassa. Nyt sitten paljon tietoista lepoa ja palautumista, vaikka samalla pitääkin tehdä kaikki normihommat ja rästiin jääneet hommat.

Tilanne töissä on edelleen täysin järjetön, eikä siellä mikään toimi. Tilanne on sikäli jännittävä, että en nyt tiedä sulkeutuuko minulta tänään pääsy työsähköpostiin ja kaikkiin muihin järjestelmiin. Jos sulkeutuu, käy työnteko jotakuinkin hankalaksi. Parhaani olen tehnyt, ettei sulkeutuisi, mutta se ei ole millään lailla minun käsissäni. Minä vaan hengitän syvään, ja kohottelen olkapäitäni.

Seuraava postaus on jo toivon mukaan jotain vähän joogisempaa, eikä tällaista selviytymistä. Nyt vaan vielä ei sellaiseen pysty, vaikka mielessä kaikenlaisia aiheita pyöriikin.