Virheiden tekemisestä

Olen kasvanut perheessä, jossa virheiden tekeminen ei ollut sallittua. Toisten virheet olivat inhimillisiä ja ymmärrettäviä, mutta ei omat. Niitä ei vaan saanut tehdä.

Sittemmin olen opetellut erilaista suhtautumistapaa virheisiini. Että niitä tulee, eikä niille voi mitään, sillä vain olemalla tekemättä yhtään mitään voi virheet välttää kokonaan. Muuten niiden kanssa on parempi oppia elämään, vaikka toki huolellisuuteen ja virheiden minimointiin voikin pyrkiä. Täysin niitä ei voi välttää, ja siksi virheen sattuessa on paras vaan mahdollisimman nopeasti päästä siitä yli. Ei siis kannata lamaantua, pukeutua säkkiin ja sirotella päälleen tuhkaa, vaikka onkin epätäydellinen ihminen. Ei kuulkaa ole aina helppoa, mutta tätä on nyt sitten harjoiteltu jo pidemmän aikaa. Sujuu aina välillä.

Sain joululoman aikaan yhdistystoimintaan liittyvän viestin sähköpostiini. Vastasin reissusta viestiin, ja lupasin hoitaa minulta pyydetyn homman vuoden alussa. Loma oli kuitenkin pyyhkinyt koko viestin pois muististani, enkä huomannut lukea sitä uudestaan jo luettujen postien seasta. Niinpä homma jäi hoitamatta, ja se aiheutti merkittävää hankaluutta toisille ihmisille, ja he olivat siitä mitä ilmeisimmin aika näreissään. Sitä selviteltiin eilinen päivä, ja mietittiin korjaustoimenpiteitä. No nekin selvisivät, mutta edelleen unohdukseni vaikeuttaa toisten ihmisten toimintaa. Ja juuri tällainen virhe on kuulkaa vaikea hyväksyä. Miten minä olen saattanut olla niin huono ja huolimaton? Nyt muut kärsivät MINUN TAKIANI. Vanha, lapsuuden perheessä opetettu syyllisyys omista virheistä nostaa tuttua päätään.

Sillä tavalla vuosikymmeniä opettelemani armeliaisuus itseäni kohtaan tällaisissa tilanteissa toimii, että en enää uppoa murskaavaan syyllisyyteen pitkäksi aikaa. Se tulee, se on jotenkin kestettävä, mutta se myös menee ohi. Ehkä kerta kerralta nopeammin. Ehkä virheiden tekemistä pitäisi vaan opetella enemmän, niin tämä alkaisi sujua vielä paremmin.

Tai ehkä pitäisi ulkoistaa kaikki tekemisensä Universumille. Universumin ansiota on kaikki onnistumiseni, ja Universumi myös tekee virheet – minä olen vain välikappale tässä kosmisessa leikissä tai näytelmässä. Silloin vastuu virheistä ei ole minun. Ajatus on kiinnostava ja houkutteleva, mutta tosi vaikea sisäistää, jos on koko ikänsä oppinut ottamaan vastuun tekemisistään. Silti jo tällaisen ajatuksen hetkellinenkin pyöritteleminen mielessä helpottaa.