Ai että miten rakastan näitä sateisia lomapäiviä, jolloin on niin tylsää, että mielessä käy siivota yläkerran vaatehuone. Sekin ajatus menee ohi, kun vaan istuu hiljaa paikallaan ja hengittelee syvään. Tosin se tuli vielä takaisin, eli voi olla, että joudun vielä ryhtymään toimenpiteisiin, jos ei aurinkoiset päivät pian palaa.
Joogaopiston
kurssi oli kiva ja sujui hyvin – huolimatta siitä, että unohdin ottaa mukaan
kaikennäköistä, ja muutenkin oli huonosti valmistautunut olo. Valmistautumisen
korvasi vahva läsnäolo paikan päällä. Ryhmä oli tosi kiva, ja tuli ihan
valtavan haikea olo siitä, että juuri kun tulimme yhteen ja opimme jotakin
toisistamme, tiemme taas erkanivat. Toivottavasti nähdään vielä joskus jossain.
Edellisellä kerralla vedin kurssin kaikki sadhanat, en osannut päästää niistä irti. Työnjako kun ohjaajilla on sellainen, että toinen vetää sadhanan, ja toinen puolitoista tuntia myöhemmin alkavan aamuharjoituksen. Kurssilaiset saavat sitten valita, että kumpaan osallistuvat, vai osallistuvatko kumpaankaan. Tällä kertaa vedin vain yhden kolmesta sadhanasta, eli jotakin on tapahtunut, joka on tehnyt mahdolliseksi ja ihan helpoksi päästää siitä harjoituksesta irti. Mutta niinpä olen päästänyt irti myös lauantaiaamujen sadhanoista täällä kotipuolessa, niissä sentään olin paikalla melkein aina. Nyt niiden aika näyttää menneen.
Ylipäätään tuntuu, että tässä muuttuvien energioiden tilanteessa harjoitus on opetella olemaan fyysisesti yksin ja erillään mutta samalla mentaalisesti yhteydessä kaikkien kanssa ja kaikkeen muuhun. Siltä se nyt ainakin näyttää, mutta voi olla että jotakin harjoituksen luonteesta selviää ja kirkastuu myöhemmin. Eikä pienintäkään hajua, miten harjoitus tehdään, miten siinä voi onnistua, mutta sekin saattaa selvitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti