Tähän taloon on laskeutunut rauha ja hiljaisuus, kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen. Puhun nyt lauantaiaamuista ja meidän seinänaapureistamme. Aiemmin he ilmeisesti aloittivat perjantai-iltana alkoholipitoisen toiminnan, johon kuului oleellisena osana saunassa käyminen keskellä yötä. Aamupuolen kuvioihin kuului sitten ovien paiskominen ja se, että rouva huusi miehelleen. Kaikki touhu kuului hyvin seinän läpi, ja vaikka siihen jollakin tavalla tottui, ei se koskaan kivaa ollut. Kyseessä on siis eläkkeellä oleva pariskunta, ja vaikka he huusivat toisilleen, varsinkin rouva miehelleen, ei kyse ollut fyysisestä väkivallasta.
En tiedä mitä on tapahtunut eikä sillä ole väliäkään. Aiemmin joka ikinen viikko kellon tarkkuudella jatkunut touhu on nyt loppunut. Eikä se ole alkanut uudelleen, vaikka nyt sen loppumisesta on jo kuukausia. Vähän epäuskoisena vielä kuulostelen taloa lauantaiaamuisin, mutta ei, hiljaista on, sopuisaa ja rauhallista. Mikä onni!
Samalla on loppunut naapureiden saunassa ja suihkussa käyminen. He eivät ole rakentaneet asuntoon suihkua, ja koska lämpimän veden käyttö kellarin saunassa merkitään ylös, on helppo nähdä, että he eivät ole käyttäneet vettä sielläkään. En tiedä pitäisikö olla huolissaan heidän henkilökohtaisesta hygieniastaan – ja mitä naapurit voi sille tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti