Sain puolivillaisen anteeksipyynnön yhdessä kiitoksen kanssa. Mitä sellaisella tekee? Henkilö ei ollut pahoillaan eikä hänen anteeksipyyntönsä aito. Hän tekisi ihan tismalleen saman uudelle
Eikä siinä mitään, sellaisiahan me olemme. Se, mikä tilanteessa epäaitoja sanoja enemmän häiritsi, oli se, että olisin halunnut tulla kuulluksi, mutta minua ei kuunneltu. Olisin halunnut kertoa, miten asiat ovat sujuneet minun kannaltani, minun näkökulmastani. Toinen henkilö sanoi, että hän ei tiennyt, mutta ei edelleenkään halunnut kuunnella ja kuulla. Ehkä hän ei jostain syystä pysty ottamaan vastaan, ehkä hänen vastaanottimensa on rikki tai pois päältä. Hän toisteli niitä henkisten ihmisten usein toistelemia, fatalistisia lauseita, kuten: ”Kaikki menee niin kuin kuuluukin” ja kertoi miten minun pitää asiaan suhtautua, päästää irti ja antaa asioiden edetä omalla painollaan.
Ei kai se, että asiat etenevät omalla painollaan, korvaa minun tarvettani tulla kuulluksi. Itse asiassa hänen tulkintansa tilanteesta ja elämänohjeet olivat melkoisen loukkaavia, minun ohittamistani ja paremmin tietämistä. Hän ei ollut läsnä, kuunnellut, vaan esitti ratkaisun, joka ei edellytä häneltä mitään. Taas teki mieli kiroilla. Säästäkää minut tyhjiltä sanoiltanne, joita olette oppineet toistelemaan, mutta joiden merkitystä ette edes ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti