Olen yrittänyt opetella kuuntelemaan podcasteja. Ihan kauhean hyvin ei suju, sillä en oikein osaa kuunnella niitä samalla kun teen jotakin muuta. Mielelläni keskittyisin yksinomaan kuuntelemiseen. Siihen on hyvä hetki junassa, ja siellä olenkin jonkin verran podcasteja kuunnellu
Yksi kuuntelemistani podcasteista on nimeltään Mielen laboratorio. Se keskittyy nimensä mukaisesti mieleen ja siihen, miten mieli on ymmärretty ja sitä tutkittu erilaisissa viisausperinteissä, myös joogassa ja meditaatiossa. Podcastissa on aina yksi vaki-ihminen (en tiedä edes hänen nimeään) ja vaihtuva vierailija, joskin jotkut vieraat viivähtävät useiden jaksojen ajan tai palaavat myöhemmin takaisin. En ole kuunnellut jaksoja mitenkään systemaattisesti vaan poiminut kuunneltavakseni joogasta tuttujen vieraiden jaksoja Taavi Kassilasta lähtien.
Podcastin jaksot ovat hitaita ja rauhallisia, ja usein olenkin nukahtanut kesken. Niitä ei pätki mikään tingelitangeli-musiikkipätkä, vaan ne perustuvat yksinomaan pohdiskelevalle puheelle. Toistuvasti hämmästyn siitä, miten sujuvasti puhujat käyttävät sanskritinkielisiä nimiä asioista. Usein sanskritin sanat ovat tuttuja, mutta en ole opetellut niiden sisältöä mitenkään kunnolla, varsinkaan asanoita. Podcastia pystyy ihan hyvin seuraaman ilman sanskritin hallitsemista, ei se loppujen lopuksi haittaa. Eikä se, että en tunne niitä kaikkia joogan ja meditaation tai uskontojen koulukuntia, joihin puhujat viittaavat.
Viimeksi kuuntelin pari jaksoa, joissa vieraana oli Janne Kontala. Hänen juttujaan oli helppo ja mukava kuunnella. Jonkinlainen ahaa-elämys tuli siinä kohtaa, kun hän kuvaili, että jos joku keskittyy meditoimaan useita tunteja päivässä, on näin tekevän mieli todennäköisesti jonkin ajan kuluttua hyvinkin kirkas. Mutta samalla hänen sydämensä jähmettyy, sillä meditaatiolla on tapana jähmettää ja sulkea sydäntä. Tässä kohtaa totesin hiljaa mielessäni, että ei kundaliinijoogassa vaan. Taas muistutus siitä, kuinka kokonaisvaltaisia kundaliinijoogan eri harjoitukset ovat, sillä meditaatioissakin, varsinkin niissä pitkään tehtävissä, on yleensä aina mukana sydäntä avaavia elementtejä. Sitä vaan ei enää välttämättä erikseen huomaa, kun on tottunut kundaliinijoogan kokonaisvaltaiseen pakettiin. Ihan samasta syystä kaikille joogaa ja meditaatiota harjoittaville suositellaan hyväntekeväisyyttä, sevaa eli vapaaehtoistyötä. Se vie pois ja tasapainottaa meditoinnin lisäämää itsekkyyttä. Mitä enemmän meditoi, sitä enemmän pitäisi huomiota kiinnittää siihen, että tekee myös sevaa. Tämä Euroopan sota-aika tarjoaa siihen hyviä mahdollisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti