Tämän kevään jooganohjauksestahan en ole vielä kirjoittanutkaan. Alku vähän pitkittyi pandemian takia, mutta kurssi pääsi kuin pääsikin käyntiin. Kuvio on sellainen, että ohjaamme tuntia vuorotellen oman jooganopettajani kanssa. Toisella on parilliset ja toisella parittomat viikot, mikä tarkoittaa tänä keväänä sitä, että hänellä on enemmän tunteja kuin minulla. Ei haittaa yhtään, päinvastoin, päivätyöt ovat vieneet mennessään taas sen verran, että useiden viikkojen tauot eivät haittaa yhtään. Tunti on lauantaisin, minkä takia on kiva jakaa se. Eli kummankaan ei tarvitse olla kiinni joka lauantai. Jooganopettajani on tätä samaa tuntia ohjannut yksin joskus aiemmin, mutta vain joka toinen viikko.
Normaalin 1,5 tunnin session sijaan tämä on myös selvästi pidempi, peräti 2,5 tuntia. Siinä ajassa ehtii tehdä jo vaikka mitä, eikä tarvitse tyytyä mihinkään kolmen minuutin meditaatioon lopussa. Toisin sanoen ehditään tehdä kunnollinen harjoitus ja sen lisäksi pitkä meditaatio. Ensimmäisellä kerralla vähän ihmetytti, että miten sitä saa tekemistä riittämään koko ajaksi – minä olen rytmiltäni melkoisen nopea. Mutta kun harjoitussarja oli aika pitkä ja raskas ja siihen lisäsi rentoutumisia selinmakuulla mukavan määrän, ei ylimääräistä aikaa jäänyt yhtään. Itse asiassa tunti on tosi sopivan pituinen, siihen voisi kevään mittaan ottaa moniosaisia meditaatioitakin mukaan.
Tänään ohjasin kehosta ja mielestä pelkoa vapauttavan ja rentouttavan kriyan. Tuntuu, että sitä juuri näinä kummallisina aikoina tarvitaan. Meditaatioksi valitsin sellaisen, jota en ole koskaan aiemmin ohjannut: meditaation tilanteisiin, joissa edessä on rankkoja aikoja. Tosin toive on, että kovin rankkaa ei olisi enää edessäpäin, vaan jo helpottavia maailmantilanteita.
Ollaan ehdotettu, että tällainen vuorottelumalli ja sama tunti jatkuisi vielä ensi lukuvuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti