Harjoituksen valinta

Jos joku kysyisi minulta miten valitsen harjoituksen ja meditaation, jotka kullakin joogatunnilla ohjaan, olisi kysymykseen aika hankala vastata. Mutta jotenkin niin se menee, että ensin täytyy ottaa huomioon erilaiset realiteetit, kuten tunnin kesto ja harjoitussarjan pituus, ja katsoa että harjoitussarjassa on enimmäkseen sellaisia asanoita, jotka ovat kunkin tunnin ihmisille mahdollista tehdä. Niiden on oltava myös sellaisia, että minä ymmärrän miten ne tehdään ja osaan ne ohjeistaa. Sen jälkeen harjoituksen valinta meneekin enimmäkseen intuitiolla. Joskus päähän pälkähtää jokin harjoitus, eikä se lähde mielestä pois vaikka kuinka keksisi mukavampia ja kivempia harjoituksia. Minusta se päähän pälkähtänyt harjoitus on silloin minun päässäni jostakin erityisestä syystä, sillä on jokin tarkoitus, ja se pitää myös ohjata. Itse asiassa harjoitusten valinta on ollut tähän asti jotenkin yllättävän helppoa. Toki voi olla, että jo joulukuussa alkaa tuntua siltä, että sopivat harjoitukset ovat vähissä.

Entäs oman harjoituksen valinta. Jotenkin sekin tuntuu menevän omalla painollaan ilman turhia mietteitä. Ensimmäinen realiteetti on tietenkin se, että mitä kaikkea ehdin aamutuimaan tehdä. Viime aikoina aika ei ole ollut erityisen rajoitettua, mutta ensi viikolla alkaa työssäkäynti, ja aamujunaan on ehdittävä. Aamuharjoituksesta Japjin lukeminen ääneen vie aina oman aikansa, mutta siitä en luovu. Joskus kesällä tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun olen alkanut lukea Japjia joka aamu.

Kesällä myös kadotin sen suomen kielelle translitteroidun Japjin, jota olen käyttänyt. Jouduin siirtämään joogapaikkani alakertaan, koska meille tuli yövieras ja hän majoittui yläkerrassa siellä, missä yleensä teen aamuharjoitukseni. Luulin siivouksen yhteydessä siirtäneeni Japjin yläkerrasta alakerran kirjahyllyyn, mutta en enää koskaan löytänyt sitä. Jossakin se on (ellen heittänyt sitä pois, mikä olisi aivan käsittämätöntä, mutta kai mahdollista), mutta se vaan ei tule missään vastaan. Jouduin lukemaan Japjin jostakin paperinivaskasta, eikä se ollut kivaa. Niinpä ostaa täräytin verkkokaupasta Nitnemin. Sekin oli päätös, jota piti hetken aikaa prosessoida. Että mitä se merkitsee, jos minulla on Nitnem, tuleeko minusta silloin sikhi, vai? No tuskin yksi kirja minusta sikhiä tekee, Nitnem ainakaan.

Kesällä oli myös aika helppo valita minkä tyyppisiä harjoituksia tein. Olin työtön ja rahat vähän vähissä, joten erilaiset vaurausmeditaatiot ja harjoitussarja vihreä energian ja uusien mahdollisuuksien magnetisoimiseen olivat ilmiselviä valintoja. Erityisen voimakkaalta tuntui meditaatio nimeltä Subagh Kriya, jonka nimi tarkoittaa hyvää onnea. Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on sanonut kyseisestä meditaatiosta näin: ”Vaikka Jumala olisi kirjoittanut omin käsin kohtaloosi, että sinun pitää elää epäonnisena, tekemällä Subagh Kriyaa voit kääntää epäonnesi vauraudeksi ja hyväksi onneksi”. Niin voimakkaasti vaikuttavalta Subagh Kriya tuntui, etten arvannut tehdä sitä joka päivä, vaan enempi tarvittaessa. Sillä ei liian ahnekaan saa olla.

Tällä hetkellä teen vähän erityyppistä harjoitusta. Siihenkin olen päätynyt jotenkin ikään kuin sattumalta, vaikken sattumaan tässä kohden uskokaan. Japjin jälkeen teen muutaman täsmäasanan, joita keho tuntuu tarvitsevan. Sitten teen 3–4 minuutin mittaisen hengitysharjoituksen, ja lopuksi mantraan kymmenisen minuuttia. En ole kirjannut ylös koska olen tällaisen aloittanut, enkä ole päättänyt että teen sitä 40 päivää tai enempi tai vähempi. Jatkan näin niin kauan kuin tarpeelliselta ja mukavalta tuntuu. Ja niin kauan kuin tämä kaikki aamuuni mahtuu, eli muutoksia voi tulla jo vaikka ensi viikolla, kuka tietää.