Korjattu on

Kävin eilen aamupäivällä pitkästä aikaa jäsenkorjauksessa. Ja kyllä olikin aika taas mennä korjaukseen. Vaikka mikään paikka ei vaivannut sinne mennessä, löysi jäsenkorjaajani – joka on myös vyöhyketerapeutti – aika mielenkiintoisia paikkoja pitkin kehoani. Esimerkiksi oikean jalan nilkasta. Juttuhan meni niin, että oikean jalan akillesjänne tulehtui pyöräilylomalla, mutta parani hyvin ja nopeasti kotiuduttuamme. Silti sieltä jänteen tienoilta löytyi kaikenlaisia kiristyksiä ja tukkoisuutta, jotka jäsenkorjaaja tarkoilla näpeillään löystytteli pois.

Iltapäivällä alkoi vähän kolottaa joka paikkaa, sellainen olo minulle monesti tulee hoidon jälkeen. Torkahdinkin sohvalle. Mutta piti lähteä ohjaamaan joogaa. Ohjatessa kaikki oli hienosti ja hyvin, ei tuntunut mitään tuntemuksia hoidosta. Mutta kun lopuksi teimme meditaation jossa kädet olivat gyan-mudrassa eli etusormen pää ja peukalon pää koskettivat toisiaan ja muut sormet ojennettuina, alkoi jossakin vaiheessa sattua tosi paljon oikean käden sormiin. Niihin kolmeen ojentuneeseen sormeen. Jäsenkorjaaja käsitteli huolella minun sormet, kämmenet, ranteet, käsivarret, olkavarret ja kaikki, ja niistä löytyikin tosi kipeitä kohtia. Meditoidessa sen sitten huomasi. No, kipu meni ohi kun vähän koukisti sormia, eikä se meditointia haitannut.

Muistan vielä hyvin ne ensimmäiset kerrat, kun kävin jäsenkorjaajallani. Hoidon aikana tuntui, että koko keho on vaan yhtä kipeää mössöä päästä varpaisiin. Hoidon jälkeen kömmin sängyn pohjalle tai vähintään sohvalle, ja lepäsin loppupäivän täysin toimintakyvyttömänä. Tosi hienoa, ettei enää tarvitse olla niin huonossa kunnossa.