Aura ja sädekehä

Kundaliinijoogisen ajattelun mukaan meillä kaikilla tosiaankin on kymmenen kehoa. Fyysinen keho on tietenkin yksi. Ja sitten on ne negatiivinen mieli, positiivinen mieli ja neutraali mieli, joista kirjoitin jokin aika sitten. Edelleen yksi keho on meidän elektromagneettinen kenttä, jota myös auraksi kutsutaan.

Jo kauan enne kuin aloitin joogaamisen, lueskelin kirjoja jotka oli kirjastossa luetteloitu otsikon ”rajatieto” alle. Jossain niistä – en todellakaan muista missä – puhuttiin paljon aurasta, ja miten auran voi opetella näkemään. Parasta olisi ollut hankkiutua sellaisen ihmisen seuraan, joka näkee aurat, ja opetella hänen avullaan. Koska minun tuttavapiirissä ei sellaisia ihmisiä sattunut silloin vielä olemaan, tai ainakaan kukaan ei ollut tunnustanut, yritin opetella auran näkemistä omin päin. Tihruttelin ja toljottelin, mutta ei siitä tullut mitään. Aikani yritettyäni päätin, että aurat on ihan tyhmiä ja että ne saa minun puolestani olla.

Tässä jokin aika sitten olin tilaisuudessa kuunnella erään henkilön esiintymistä. En olisi itse ehkä huomannut mitään erityistä, mutta vieruskaveri sanoi näkevänsä puhujan auran. Minäkin aloin tihruttaa, ja niinpä olikin! Jostain syystä puhujan aura eli pieni valokehä koko hänen kehonsa ympärillä näkyi tosi selvästi. Kun minä sen huomasin, meni loput hänen puheistaan ihan ohi, ja minä keskityin vaan tihrustamaan auraa. Silmiin alkoi sattua. Jonkinlaista erikoista katsomista se auran näkeminen vaatii, ei auraa näe hyvin ihan suoraan ja tavallisesti katsomalla.

Saman huomasin joskus, kun yksi ihminen katsoi minun auraa ja sen värejä. (Mitenköhän niitä värejä sitten näkee?) Hän katsoi jollakin kummalla tavalla ikään kuin minun ohi, ja vähän niin kuin itsensä sisäänpäin. Siltä se minusta näytti.

Auraa ei pidä sekoittaa ihmisen sädekehään, joka on myös yksi kymmenestä kehosta. Sädekehä kulkee meidän pään ympäri, korvasta korvaan, ja sen voi helpoimmin nähdä ikoneissa ja muissa uskonnollisissa kuvissa. Niihin yleensä on sädekehä tehty näkyviin. Tosin vain pään sädekehä, sillä meillä naisilla on toinenkin sädekehä, joka kulkee rinnasta toiseen. Sitä en muista nähneeni missään kuvassa, ainoastaan pään sädekehän. Ehkä se toinen sädekehä veisi syntisten ajatukset pois oleellisesta, väärään suuntaan, en tiedä.

Auran ja sädekehän tehtävien eron ymmärrän jotenkin niin, että aura on meidän suojakilpemme. Se ei päästä kaikkea lävitseen, ja vahva aura suojaa esimerkiksi sairauksilta. Sädekehä sen sijaan on se, mitä me säteilemme ympäristöömme ja ulkopuolellemme. Se voi olla hyvyyttä ja kauneutta, tai sitten jotakin ihan muuta. Eli vaikka sädekehää ei silmillään näkisikään, jokaisen sädekehä on nähtävissä muullakin tavoin.