Junaääniä

Nyt kun aamut ovat jo pimeitä, minulla on tapana nukkua junamatka töihin. Nukahdan saman tien kun juna kaartaa pois asemalta. Välillä uneeni tunkeutuu ääniä ympäröivästä maailmasta, mutta istun yleensä aina sellaisessa vaunussa josta ei ole läpikulkua ja jossa matkustaa läppäreitään ja kännyköitään hiljaa näpytteleviä ihmisiä. Yleensä näpyttely ei häiritse millään tavalla, mutta joskus näppäimistön ja rakennekynsien yhdistelmästä lähtee yllättävän riipivä ääni.

Viime aikoina untani on alkanut häiritä jatkuva yskiminen, aivastelu ja niiskuttaminen. Sitä on nyt sitten kovasti liikkeellä, eikä sille voi mitään. Tosin olisi mukavampaa jos ihmiset niistäisivät nenänsä tyhjäksi eivätkä toistuvasti vetäisi räkää sisäänpäin. Jossakin vaiheessa sellainen kirnuaminen alkaa kuulostaa vastenmieliseltä.

Konnarin lähestymisen kuulee jo kaukaa. Hänen lukulaitteensa pitävät pientä piipitystä. Siitä tietää, että kohta pitää herätä sen verran, että ojentaa konnarille lipun. Mutta ei ennen kuin hän pääsee vaunuosaston ovelle asti, ja kajauttaa siitä huomenensa. Konnarin käynnin jälkeen saa nukkua vielä hetken aikaa, sitten on pikkuhiljaa alettava heräilemään ja valmistautumaan päivän töihin.