Kymmenen kehoa: praaninen keho

Hitaasti mutta varmasti jatkuu tämä kymmenen kehon esittely. Aiemmin olen kirjoittanut negatiivisesta, positiivisesta ja neutraalista mielestä, sekä sädekehästä ja aurasta. Eli viisi kymmenestä on jo tuttuja. No ja tietenkin vielä yksi keho on tämä meidän fyysinen keho, joka lienee kaikkein tutuin ja arkisin. Ja juuri se, jota usein erehdytään pitämään meidän ainoana kehona, vaikka se ei suinkaan sitä ole. Huomautettakoon nyt vielä, että kehoilla on oma järjestyksensä, jota minä en ole noudattanut koska kirjoittelen enempi fiiliksen kuin järjestysnumeroiden pohjalta.

Keho numero kahdeksan on praaninen keho. Prana viittaa tietenkin hengitykseen, niin kuin pranayama tarkoittaa hengitysharjoitusta. Meillä on siis olemassa ”hengityskeho”, joka kuulostaa aika jännältä. Mutta niin vain on. Hengitys ei nimittäin koskaan ole ”vain” hengitystä eli kaasujen kuljettamista keuhkoihin ja sieltä pois, vaan se on jotakin paljon, paljon enemmän. Hengityksen kautta praaninen keho kuljettaa meihin elämänvoimaa ja energiaa. Totta kai elämänvoimaa ja energiaa saadaan myös hyvästä ravinnosta, mutta vähän eri tavalla.

Praaninen keho ja elämänvoima ovat asioita, jotka olen parhaiten ymmärtänyt kun olen ajatellut kuoleman hetkeä. Ja nyt nimenomaan sellaista ei-onnettomuuskuolemaa. En ole koskaan ollut paikalla kun joku kuolee, mutta käsittääkseni ihminen vetää viimeisen hengenvetonsa sisään, ja ulos. Ja siinä se. Ei enää hengitystä, ei enää elämänvoimaa kehoon. Joogisen ajattelun mukaan meidän hengitysten määrä on ennalta määrätty, eikä sitä määrää voi muuttaa. Mutta esimerkiksi joogan avulla voi oppia hidastamaan omaa hengitystään. Ja kundaliinijoogalle tyypillinen hengitystekniikka, tulihengitys, lasketaan aina yhdeksi sisään- ja uloshengitykseksi huolimatta siitä, kuinka kauan tulihengitystä yhteen menoon hengittää.

Sanotaan myös, että kaikki sairaudet alkavat praanisen kehon epätasapainolla. Toisin sanoen ennen kuin sairaus ilmenee fyysisessä kehossa, se on jo olemassa praanisen kehon tasolla.

Kaikki jotka ovat harrastaneet joogaa, ovat varmastikin huomanneet, että jooga muuttaa hengitystä. Hengitys muuttuu pinnallisesta syvemmäksi, ja siitä tulee paljon tietoisempaa. Jooga vahvistaa praanista kehoa, ja kun praaninen keho on vahva, hengitys on syvää ja rentoa, ja ihminen on peloton, ei välitä pikkuasioista vaan tuntee olevansa täysin elossa ja yhtä kaiken kanssa. Tavoitteiden saavuttamiseen on tarpeeksi energiaa, ja motivaatiota on tarpeeksi.

Minä en lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka niin yksinkertainen asia kuin hengitys avaa meille ovet tosi isoihin ja merkityksellisiin juttuihin. Hämmästyttää myös se, kuinka helppoa on sivuuttaa hengitys ja pitää sitä ihan pikkujuttuna. Ja minä tiedän, entisenä astmaatikkona ja entisenä tupakoitsijana minä tiedän kuinka helppo hengitystä on vähätellä. Onneksi Suomessakin on pikkuhiljaa alettu puhua yhä kuuluvammin esimerkiksi puhtaan sisäilman puolesta, sillä liian monessa kodissa ja työpaikalla hengitetään ilmaa, jota ei lainkaan pitäisi hengittää.