Paluu

Ohjasin eilen ensimmäisen joogatuntini tänä vuonna, ja samalla ensimmäisen keskenmenon jälkeen. Etukäteen vähän harmittelin, kuinka tylsää on palata ja selittää että en minä nyt olekaan raskaana, kun juuri alkuvuodesta jäin tauolle, hommasin sijaisen ja kerroin olevani raskaana. Mutta eipä voinut mitään, näin oli tehtävä.

Oli tosi mukavaa olla taas ohjaamassa joogaa. Pientä alkukankeutta oli havaittavissa tauon jäljiltä, mutta sitä tuskin kukaan muu huomasi kuin minä. Tämä tunti on sikäli aina vähän hankala, että aikaa on vain vaivaiset 55 minuuttia, eikä siinä ajassa tahdo ehtiä tekemään paljoakaan. Mutta ainakin tämä ensimmäinen tunti meni ajallisesti ihan nappiin: ehdimme alkulämmittelyt, kriyan, rentoutumisen ja lopuksi vielä lyhyen meditaation. Niin, ja tietenkin alku- ja loppumantran. Eli hela hoito vain 55 minuutissa.

Sikälikin oli mukavaa pitää tuntia, että pääsin tekemään edes vähän joogaa itsekin samalla. Varsinaisen kriyan tekeminen on kundaliinijoogaopettajilta yksiselitteisen kiellettyä silloin kun he ohjaavat, ja tätä kieltoa noudatan kyllä. Eli ohjaan ja tarvittaessa näytän liikkeet, en muuta. Mutta alkulämmittelyliikkeitä teen mukana, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Eilen tein enemmän, tuntui niin mukavalta liikutella kehoa.

Tunnin jälkeen minulta kysyttiin, haluaisinko pitää keväällä jonkin kundaliinijoogakurssin kyseisessä paikassa. Totta kai haluan, kunhan ajankohdasta sovitaan. Olisi mukavaa pitää juuri tässä paikassa muutama sellainen kerta, että päästään tekemään pidempiä harjoitussarjoja kun aikaa on enemmän. Ihmiset pääsevät keskittymään ja uppoutumaan siihen tekemiseen ihan toisella tavalla. Kurssin kesto ja ajankohta jäi vielä auki, mutta jatkamme suunnittelua. Kivaa!