Meditaation kaipuu

Olin eilen kollegan kanssa ohjaamassa pitkää meditaatiota, joka tällä kertaa oli ”vain” 62 minuuttia pitkä. Hieno meditaatio, ja oli kaikin puolin aivan mahtavaa olla taas mukana. Ihmisiä oli sali melko lailla pullollaan, mikä oli hämmästyttävää sikäli, että tämä meditaatio tuli melko lyhyellä varoitusajalla. Muistaakseni siitä päästiin tiedottamaan vain vajaa viikko sitten, sattuneesta syystä.

Tuli mieleen, että ihmisillä näyttäisi olevan kaipuu meditoimiseen. Monilla niistäkin, jotka eivät välttämättä halua käydä kundaliinijoogatunneilla. Tietenkin se on tässä ajassa sikäli, että meditaatio on tietyllä tavalla muotia, ja mindfulness sekä muut tekniikat ovat nousseet pintaan työtehoa ja yleistä hyvinvointia lisäävinä tekniikoina. Mindfulnessia en tunne niin hyvin että sanoisin siitä mitään enempää, mutta sen tunnistan kyllä, että nykyinen työelämä vaatii monilta vastapainoksi joogan ja meditaation tyyppisiä harrastuksia. Tai jos ei nyt aivan vaadi, niin ainakin ne auttavat kovasti.

Kundaliinijoogaperinteen meditaatioita on tosi mukava ohjata ja välittää eteenpäin, koska ne ovat tietyllä tavalla helppoja. Helppoja siis sikäli, että yleensä niissä on paljon puuhaa ja tekemistä, esimerkiksi mantra, katseen kohdistus, joskus jokin pieni liike ja ehkä hengityskuviokin mukana. Niihin keskittyminen helpottaa hiljentymistä ja meditatiiviseen tilaan pääsemistä, ainakin minulla. Sen sijaan jos pitäisi vaan istua hiljaa paikallaan ja meditoida ilman mitään tekemistä, käy se ainakin minulle hankalaksi. Tietenkin senkin voi oppia, ja monessa perinteessä tehdäänkin juuri niin. Tarkoitukseni ei ole niiden perinteiden meditointitapaa väheksyä, vaan todeta että minulle ja luultavasti monelle muullekin sopii hyvin sellainen puuhastelumeditointi, jota kundaliinijoogaperinteessä harrastetaan.

Nyt ei muuta kuin näillä eväillä uuteen viikkoon. Mukavaa maanantaita kaikille!