Joogaopettajia kaivataan

Ensi syksyn joogatuntien suunnittelu on jo kovassa vauhdissa, ja minunkin sähköpostiini on tupsahdellut kysymyksiä, josko voisin alkaa opettaa kundaliinijoogaa siellä ja täällä. Olisi tosi hienoa voida vastata kaikille ”kyllä, juu, tulen”, ja mielelläni opettaisinkin joka paikassa. Mutta en ole vielä valmis jättämään päivätyötäni, mikä vähän rajoittaa tätä opettamisharrastusta. Enkä tiedä haluankokaan missään vaiheessa jättää työtäni, viihdyn siinä tosi hyvin ja haluaisin jatkaa. Eri asia sitten on, jos päivätyön kanssa käy niin, että työsopimustani ei jatketa ja jään työttömäksi. Tällä hetkellä työsopimus on kirjoitettu marraskuun puoleen väliin asti, mutta sen jälkeen ei taas ole mitään tietoa jatkosta.

Toinen asia on se, että en ole valmis pitämään tunteja sellaisessa paikassa, johon kulkeminen on vaikeaa. Meillä ei edelleenkään ole autoa, eikä mitään suunnitelmia sellaista hankkiakaan. Bussilla suhaaminen pitkin naapurikuntia ei kauheasti houkuttele, sen verran löytyy mukavuudenhalua. Ja vielä, mukavuudenhaluuni kuuluu myös se, että haluan mennä ajoissa nukkumaan. Jos tarjottu tunti on niin myöhään illalla, että olen sen jälkeen kotona vasta kymmeneltä, voin olla varma että uni tulee aikaisintaan yhdeltätoista. Sehän sekoittaa koko hienon unirytmini! Niinpä olen vähän sitä mieltä, että tuollaiset myöhäisillan tunnit voisi pitää joku, joka muutenkin valvoo pidempään. Minä olen kyllä ihan valmis ottamaan sitten ne aamutunnit pitääkseni.

Mutta siis kaikki tämä kertoo siitä hienosta, aivan mahtavasta asiasta, että kundaliinijooga leviää ja yleistyy. Tunteja pidetään monessa eri paikassa, ja niille mitä ilmeisimmin riittää myös kävijöitä. Täällä kotopaikkakunnalla kundaliinijoogaopettajien määrä sen kun vaan lisääntyy – toki muuttoliikkeet verottavat populaatiota aina välillä – ja siltikin opettajia tuntuu toisinaan olevan liian vähän. Hienoa, hienoa.