Opettajia ja opettamista

Eilen yhteisessä aamusadhanassa tuli taas mieleen, kuinka mahtavaa kundaliinijooga on. Jotenkin kundaliinijoogaan on niin tottunut, ja siitä on tullut kiinteä osa arkista elämää, että riemu sen pelkästä olemassaolosta ei ole tullut kovasti mieleen. Toki olen iloinnut siitä, että saan opettaa, asanoista, kriyoista ja meditaatioista, mutta en niinkään ”vain pelkästä” kundaliinijoogasta.

Ilo oli myös olla sadhanassa, jossa oli niin paljon joogaajia kuin eilen. Etenkin joogaopettajia oli poikkeuksellisen paljon paikalla, sillä meillä oli paikallisten kundaliinijoogaopettajien tapaaminen aamiaisen merkeissä sadhanan jälkeen. Olin kutsunut kollegat meille, ja tosi ilahduttavan moni pääsi tulemaan. Toki aina on joku tai joitakin, joille ei sovi. Mutta sille ei voi mitään.

Meidän kundaliinijoogaopettajien joukko kasvaa koko ajan, ja hyvä niin. Kysyntää tuntuu olevan, vähän väliä kaivataan joko vakiopettajaa tai ainakin sijaista sinne sun tänne. Kaikki eivät voi tai halua opettaa koko ajan, elämäntilanteestaan tai muista syistä johtuen, tai opettavat vain muutaman tunnin viikossa päivätyönsä ohessa, niin kuin minä. Joten lisää opettajia mahtuu joukkoomme; minullakin on mielessä monta paikkaa joihin kundaliinijoogaa voisi tarjota, mutta itse en koe ehtiväni tehdä sitä, ainakaan juuri nyt.

Kun itse olin kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa, oletin, että minulle ei välttämättä riitä juurikaan tunteja, ja ajattelin että on hyvä jos saan 1–2 viikkotuntia. Mutta joogalle on niin paljon kysyntää ja nostetta, ja se elää jonkinlaista kukoistuskauttaan, että tunteja olisi paljon enemmän tarjolla kuin olisin voinut kuvitella. Nyt on vain itsestä kiinni se, kuinka paljon olen valmis joogatunteja pitämään.

Tällä hetkellä minulla ei ole kuin yksi ainoa vakituinen viikkotunti, mutta esimerkiksi ensi viikolla tuuraan kollegaa niin että minulla on yhteensä viisi tuntia, ja seuraavalla viikolla kolme. Jotenkin ajattelen, että koska olen opettajakoulutuksen käynyt ja opettajille on kysyntää, minulla on vähän kuin velvollisuus myös opettaa edes jonkin verran. Olen saanut kundaliinijoogalta niin paljon, että nyt on minun vuoroni levittää kundaliinijoogan perinnettä eteenpäin. Enkä nyt tarkoita että opettaminen olisi jotenkin vastenmielistä, ei missään nimessä, päinvastoin. Mutta kyllä joogatuntien ohjaaminen tarkoittaa pientä tai välillä isompaakin säätämistä kalenterin kanssa, kun kuitenkin minulla on myös päivätyöni. Tosin onneksi hyvin joustava päivätyö, mutta kuitenkin.