Harvennusta ikkunalaudalla

Nyt vaivaa viirivehkaa jokin. Vai onko se viherkasvi, joka vaan aikanaan kuolee, ihan omia aikojaan ja ilman näkyvää syytä. En tiedä, sillä tämä on ensimmäinen viirivehkani.

Hoitovirhettä en oikein jaksa uskoa syyksi kasvin huonoon kuntoon. Kai liikakastelu on teoriassa mahdollista, mutta altakasteluruukussa se on tosi vaikeaa. Ihan samalla tavalla olen vehkaa hoitanut (siis pikemminkin ollut hoitamatta) kuin aiemminkin.

Se saa vielä muutaman päivän armonaikaa, ja jos mitään kohenemista kasvin kunnossa ei ala tapahtua, kutsuu sitä kompasti.

Tämä sen sijaan lähti jo.

Ei kompostiin, vaan äidilleni joka väittää saaneensa kaikki viherkasvinsa hengiltä. Tätä nukkatyräkkiä on hankala hoitaa hengiltä, mutta kai sitäkin voi liikaa kastella. Yleensä se kastelusta alkaa vaan kukkia, tehdä pieniä ja varsin mitättömiä keltaisia kukkia rungon yläpäähän. Ja kukkimisen jälkeen seuraa jännittävä vaihe: kun siemenet ovat kypsiä, kasvi ampuu niitä melkoisella voimalla ympäriinsä. Siitä kasvin lempinimi, tuhma poika. Ja samasta syystä pieniä nukkatyräkin taimia ilmaantuu viereisten viherkasvien tyville. Sellaisesta ihan pienestä taimesta tämäkin kuvan yksilö on kasvatettu; niitä on ollut työpaikalla paljon jaossa kasvien mullanvaihtojen yhteydessä.

Näyttää siis siltä, että akuutti tilanpuute ikkunalaudoilla alkaa helpottaa. Ainakin hetkellisesti.