Integraljoogatunnilla

Eilen olin pitkästä, piiitkästä aikaa integraljoogatunnilla. Ja olin vieläpä keskitason tunnilla, kun aikaisemmin olen käynyt vain alkeistunnilla. Oli kiva tehdä taas vähän erilaista joogaa, mutta kyllä minun on totuuden nimissä sanottava, että kundaliinijooga on päivänselvästi se minun lajini.

Integraljoogassa on se hyvä puoli, joka kyllä on todettu ennenkin, että se avaa tehokkaasti ja hyvin lantoin ja lonkkien seutua. Iso osa asanoista kohdistuu keskivartaloon niin, että tunnilta lähtiessä lantion seutu ja alaselkä tuntuvat tosi irtonaisilta. Siksi tietenkin integraljoogassa olisi hyvä käydä enemmänkin, sillä kundaliinijoogassa on usein paljon istumista, joka sujuu irtonaisilla lonkilla paremmin kuin tukkoisilla.

Joissakin asanoissa tuli mieleen, että tämä olisi ollut vielä joitakin vuosia sitten raskas ja hankala tehdä. Mutta keho on joiltakin osin auennut ja harjaantunut tosi hyvin. En minä vieläkään ole mikään käärmenainen, eikä minusta sellaista koskaan tulekaan. Mutta jotkin asanat vaan ovat paljon helpompia kuin ennen, ja se kehon ääriasento, johon on mahdollista päästä, on erilainen kuin ennen. Se ei johdu pelkästään notkeudesta, vaan myös voiman ja kestävyyden lisääntymisestä eri puolilla kehoa. Tosin esimerkiksi hartiaseisonnassa huomaan aika nopeasti, että keskikehosta loppuu voima ja alan painua mutkalle. Silloin yleensä puran hartiaseisonnan, etten tee mitään vahinkoa itselleni, siis lähinnä niskalleni.

Mikä tunnilla vähän häiritsi, oli se, että asanasta toiseen siirryttiin niin nopeasti. Kundaliinijoogatunneilla on tottunut siihen, että asanassa ollaan ja liikkuvaa asanaa tehdään niin kauan, että siihen ehtii hyvinkin kyllästyä. Mutta nyt kävi pikemminkin päinvastoin: juuri kun sai asanan rakennettua ja alkoi nautiskella siitä, pitikin se jo purkaa ja siirtyä eteenpäin. Höh, ihme viuhtomista. Mutta silti kaiken kaikkiaan tunti oli kivaa vaihtelua.