Rahallista arvostusta

Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvin lajini, se lienee blogin vakilukijoille jo selvää. Muistan hyvin, kun joskus yläasteella tulin innoissani kotiin, tyyliin: ”Äiti, äiti! Mä sain matematiikan kokeesta kasin!” Olin odottanut paljon huonompaa numeroa. Äiti huokaisi syvään, ja sanoi: ”No, luet sitten seuraavalla kerralla kokeeseen paremmin”.

Vähän samanlainen olo minulla on usein päivätyöni suhteen. Että mikään ei riitä, vaan aina pitäisi tehdä enemmän ja paremmin, yltää uskomattomiin ihmesuorituksiin. Eikä siinä mitään, minä nautin työni asettamista haasteista, ja pidän työstäni ylipäänsä ihan älyttömän paljon. Välillä olisi vaan kiva, jos joku nostaisi peukun pystyyn ja toteaisi, että hyvin tehty.

Eilen taisi olla sellainen tilanne. Minulla oli työni sisältöä ja siitä suoriutumista koskeva keskustelu esimieheni kanssa. Ja nyt huomatkaa, en ole koskaan vaihtanut sanaakaan esimieheni kanssa, ja hän tuskin on tiennyt minun olemassaolostani saati työstäni mitään. Toisin sanoen yksikkö on iso, eikä minun lähiesimieheni ole erityisen läheinen. Mutta niin vaan kävi, että minä sain palkankorotuksen. Pyytämättä. Vähän niin kuin yllätyksenä.

Palkankorotuksella ei ole minulle sikäli merkitystä, että tulen ihan hyvin toimeen nykyiselläkin palkalla. Se raha ei siis palkankorotuksessa ole sinänsä tärkeä. Mutta kun niin vain on, että työntekijöiden arvostus näkyy ja osoitetaan palkkana. Joskus toki myös kehuin ja pään silittelyin, mutta kuitenkin pääsääntöisesti palkkana. Niin tästähän voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että esimieheni oli työpanokseeni tyytyväinen.

Samaan aikaan olen keskustellut joogaa asiakkailleen tarjoavan paikan, siis myös minun työnantajan kanssa siitä, ettei siellä ei makseta työlainsäädännössä määrättyä palkkaa. Siis sunnuntailisää ja palkkaa tuntien aloitus- ja lopetustöistä. Mitään työehtosopimustahan ei joogaopettajiin sovelleta, vaan vain lakia. Työnantaja ei ole halukas lain noudattamiseen. Niinpä olen soitellut työsuojeluviranomaiselle ja kysellyt, mitä voin tehdä. Voin lähettää asiasta työsuojeluviranomaiselle selvityspyynnön, minkä jälkeen he pyytävät työnantajalta selvityksen asiasta. Se onkin ilmeisesti se, mitä seuraavaksi teen. Olisin kyllä toivonut, että työnantaja olisi toiminut vähän toisella tavalla, ja osoittanut arvostavansa meitä joogaopettajia edes sen verran kuin laissa sanotaan. Luulen, että otan työnantajaan vielä kerran yhteyttä, ja ehdotan lain noudattamista ilman työsuojeluviranomaisen väliintuloa. Mutta voin minä sen selvityspyynnönkin lähettää.