Sammakkojalat ja puoli Eurooppaa joogasalissa

Pitkästä aikaa olin mukana sellaisessa joogaharjoituksesta, josta sain jalkojen lihakset kipeiksi. Kyse ei ole siitä, että jalkani tai muutkaan lihakset olisivat erityisen hyvässä kunnossa. Vaan siitä, että en vaan ole hetkeen aikaan sattunut olemaan paikassa, jossa lihasten päälle käyviä harjoituksia olisi tehty. Mutta tämän aamun sadhanan kriya päättyi harjoitukseen, joka alkoi sammakon kyykkyasennosta. Siitä pompattiin mahdollisimman ylös ilmaan niin, että kaikki raajat irtosivat alustasta. Hitsi, siinäpä jalat olivat hapoilla ehkä noin varttisekunnin jälkeen, ja harjoitus kesti kolme ja puoli minuuttia. En todellakaan jaksanut pomppia koko aikaa, vaan jalkoja piti ojennella ja suostutella vähän väliä, piti huohottaa ja kerätä voimia. Ja sisua.

Viimeksi kun tein saman sammakkopomppimisharjoituksen, en saanut kaikkia raajoja ilmaan yhtä aikaa. Sikäli voisi ajatella, että tämänpäiväinen on edistystä, jos niin haluaa ajatella. Mutta seuraus on se, että jalkalihakset ovat nyt niin kipeät, että en tahdo päästä kävelemään. Jos ylipäätään pääsen sohvalta ylös. Mutta ei se mitään, välillä keho tarvitsee tällaistakin joogaa.

Sadhanaan lähteminen oli jotenkin erikoisen vaikeaa tänä aamuna. En olisi yhtään halunnut lähteä. Mutta kotiin jääminen ilman mitään pätevää syytä ei ole vaihtoehto. En tiedä oliko sama haluttomuus iskenyt muihinkin, sillä meitä oli sadhanassa tasan kaksi ihmistä: oma opettajani, joka veti sadhanan, ja minä. Mutta eipä se haitannut, meillä oli ihan täydellinen sadhana. Jos muut tietäisivät kuinka ihana sadhana meillä taas oli, heitä ehkä harmittaisi etteivät olleet paikalla.

Energiat olivat sadhanassa taas kovasti liikkeellä. Se on jännä tunne, minulla lähinnä selkärangan yläosassa ja niskassa, joskus päälaelle asti. Toki voimakkaat energiat tuntuvat muillakin tavoilla, esimerkiksi syvään, meditatiiviseen tilaan on helppo päästä, siihen ikään kuin humpsahtaa. Sadhanan päätteeksi lauloimme Aurinkolaulusta version, joka on Euroopan joogafestareilta tallennetulla ”valkoisella tuplalla”. Kyse on siis livelevystä. Ja yhtäkkiä tuntuikin siltä, kuin puoli Eurooppaa olisi meidän kanssamme samassa joogasalissa laulamassa. Aika ja paikka meidän ja heidän, festareilla olleiden ja levyllä laulavien joogien välillä katosi. Ja taas valuivat kyyneleet pitkin poskiani.