Nyt tekee mieli valittaa. On niin
pimeää, että sitä on jo vähän vaikea kestää. Lumi valaisisi ihan kivasti, mutta
siitä ei ole tietoakaan. Onneksi ensimmäiseen adventtiin ei ole kuin pari
viikkoa, sen jälkeen lisääntyy keinotekoisen valon määrä, kun kaikki jouluvalot
alkaa olla esillä.
Tällaiseen vuodenaikaan ihminen alkaa
miettiä, että mitä ihmeen järkeä on syntyä Suomeen, ja yrittää elää kituuttaa
tällaisessa maailman kolkassa. Itse asiassa siitä oli puhetta jokin aika
sitten, ja kundaliinijoogaopettajani tiesi asiaan ainakin yhden vastauksen. Hän
kertoi, että maapallolle on viimeisen 50–60 vuoden aikana syntynyt paljon vanhoja
sieluja. Sellaisia sieluja, jotka kantavat mukanaan niin voimakasta tulta, että
heidän pitää syntyä viileään ilmanalaan, etteivät palaisi karrelle. Siksi nämä
sielut ovat syntyneet paljolti pohjoiseen.
Ihan älyttömän hieno ajatus, josta
ego saa taas hyvät kiksit. Se röyhistää rintaansa, ja yrittää esittää, että
minäkin olen niitä, vanhoja sieluja, muita parempia tai ainakin pidemmälle
kehittyneitä olentoja. Egon pullistelun voi jättää totaalisesti vaille
huomiota, ja keskittyä siihen ajatukseen, että kaikella on tarkoituksensa.
Jostain syystä minunkin on juuri tänne pitänyt syntyä. Ja jostain syystä en ole
koskaan edes tuntenut kaipuuta täältä pois, vaan olen kokenut tämän omaksi
paikakseni.
Jokin järki ja järjestys asioilla on,
niin minä haluan uskoa, ja siksi minä olen juuri täällä, pimeässä. Selviytymässä
siitä. Ja jos mahdollista, tuomassa edes pikkuriikkisen valoa toisten pimeään.
Vaikka vaan ohjaamalla kundaliinijoogaa. Hymyilemällä, kun pimeys vetää liian
totiseksi. Avaamalla oven, kun mustiin pukeutuneet mutrusuut marssivat ulos ja
sisään. Tai muilla tavoin, kuka niitä kaikkia edes muistaa.
Sitä paitsi kohta on joulu, ja silloin
me siipan kanssa olemme valoisammilla ja lämpimämmillä mailla. Sitä on mukava
odotella.
Kyllä, koville ottaa. Ajattelepa, millaista on pohjoisessa. Ei tule taukoa pimeyteen. Kyllä tämä ihmiseen vaikuttaa, luulen että vahvimpaankin. Oma joogaopettaja sanoi, että sisäinen valo auttaa tämän pimeyden läpi, ja sitä valoa voi vahvistaa joogalla...
VastaaPoistaMutta on se varmasti lohdullista tietää, että on valohoitoa matkan muodossa tulossa :)
Niin en tiedä. Välillä tuntuu, että ei se jatkuva pimeyskään olisi huono, kun juuri ankea harmaus on raskainta. Ja kyllä, jooga auttaa sisäisen auringon ja sisäisen villapaidan vahvistamiseen.
PoistaHekotusta, siinäpä vasta meille kalpeanaamoille mieluisa selitys ;-)
VastaaPoistaOma mieheni tarjoilee toisenlaista selitystä, joka ei ole niin mairitteleva. Jonkin ikimuinaisen intialaisen lähteen mukaan Pohjolan pimeyteen ja kylmyyteen lähetettiin aikoinaan Intiasta rikolliset maanpakoon, ja me valkoihoiset olemme heidän jälkeläisiään ;-) Minä oikeastaan pidän tästä selityksestä, se auttaa pysymään nöyränä.
Ihan mainio selitys, heti herää sympatiat australialaisia kohtaan :) Tosin vähän jään kaipaamaan merkitystä meidän olollemme täällä. Tuo kertoo vain miten olemme tänne joskus tulleet, mutta se ei kerro miksi me täällä edelleen olemme.
Poista