Helpottaa

Lauantaina satoi lunta. Nyt vihdoin jo sen verran, että sitä jäi maahan melko hyvin peittävä kerros. Minä istuin pitkään ikkunan ääressä, ja vaan katselin lumisadetta. Tuntui, kuin jokainen hiutale olisi helpottanut minun oloani. Ja vasta sillä hetkellä taas tajusin, kuinka vaikea loppusyksy oli minulle ollut.

Mikäköhän siinä onkin, että aika lumen tuloon asti on niin vaikeaa. Kyllä minä tajuan sen, että energiat ylipäänsä ovat ihan erilaiset kuin muina vuodenaikoina. Mutta ei erilaisuus vielä selitä tuon ajankohdan hankaluutta minulle. Tosin en tiedä mikä sitten selittäisi.

Sunnuntaina tuli ajankohtaiseksi toinen juttu, joka helpottaa oloani. Ensimmäinen adventti, ja jouluvalojen ripustaminen. Jeee! On paljon helpompi nousta aamulla ylös, kun makuuhuoneessa loistaa edes kahden kynttelikön valo. Ja tuntuu ihan luksukselta voida kulkea kotona huoneesta toiseen ja piipahtaa keittiössä ilman, että pitää koko ajan räpsytellä kattovaloja päälle nähdäkseen eteensä.

Sellainen tunne, että taas jäin henkiin. Vaikka tuskin minä missään oikeassa hengenvaarassa olen ollut. Seuraavaksi on edessä suosikkivuodenaikani talvi. Ja eipä aikaakaan, kun alkaa taas päivä pidentyä kesää kohti.