Nyt ei enää voi olla huomaamatta,
kuinka valoisan aika pitenee iltapäivisin. Lumipeite auttaa asiaa, ja se
taivaalle ilmestynyt kirkasvalolamppu. Elämä alkaa voittaa, ja välillä alkaa
tehdä mieli kurkistella maailmaa eikä vaan kiertyä kerälle peiton alle.
Alkoi tehdä mieli elokuviin, ja eilen
kävimme katsomassa kotimaisen filmin Ainoat oikeat. Se oli aivan mahtava,
tykkäsin siitä kovasti. Maailmaa siinä ei pelastettu, mutta ei aina
tarvitsekaan. Elokuva on kutkuttanut mieltäni vielä tänäänkin. Siippa katseli
eilen netistä millaisia arvosteluja elokuva oli saanut. Kovin korkealle sitä
eivät lehtien mieskriitikot olleet rankanneet. Ehkä se sitten oli enemmän naisten
elokuva, niin kuin romanttiset komediat monesti ovat.
Elokuvan jälkeen kävimme ulkona
syömässä. Mieli teki ravintolan listalla olleita focaccia-leipiä paljon enemmän
kuin listan ainoaa kasvisruokaa. Focaccioissa oli täytteenä kanaa, katkarapuja
tai possua. Mutta tarjoilija suhtautui hyvin suopeasti ehdotukseeni, että
saisin kanatäytteisen focaccian, jossa se kana olisikin vaihdettu halloumiin.
Sellaisen sain, ja hyvää oli. Lisäksi riemastuin siitä, että ravintolassa oli
alkoholitonta siideriä. Olen jo vuosia kysellyt aina ravintolassa alkoholitonta
siideriä tai alkoholitonta valkoviiniä, ja kun kumpaakaan ei ole ollut
tarjolla, lopulta tilannut kivennäisvettä. Mutta viime aikoina on jokunen kerta
tärpännyt, eikä minun ole tarvinnut ryystää kuplavettä. Vielä kun tarjoilija
teki minulle tosi hyvän kupillisen kaakaota jälkiruuaksi, oli iltani tosi
onnistunut. Eikä siipallakaan kuulemma ollenkaan hullumpaa ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti