Shoppailua

Kyllä on kuulkaa shoppaaminen raskasta. Tai sitten minulla on vaan käsittämättömän huono shoppauskunto. Harjoituksen puutteen myötä voi ollakin, en kiistä. Kolmen vaatekaupan, yhden kosmetiikkaosaston ja yhden ruokakaupan jälkeen olen ihan tipahtamispisteessä. Jalkoja särkee, selkää kolottaa ja olen ihan poikki. Niin kuin olisin tehnyt vaativammankin urheilusuorituksen. No, sitähän se tavallaan olikin.

Hyvä puoli jutussa on se, että löysin joitakin vaatekappaleita, jotka sitten myös ostin. Vaaleat farkut, kun kaappi on täynnä tummia tai mustia. Olisin voinut ostaa useammatkin farkut, valkoisetkin, mutta myyjä oli sitä mieltä, ettei minun kokoiselle ihmiselle löydy heiltä toisia sopivia farkkuja. Hän oli varmasti ihan oikeassa. Lisäksi mukaan lähti uusi kevättakki (!), joka oli kyllä vaikea löytää. Ihan kummallisen värisiä takkeja oli yllin kyllin, ja kaikissa jotenkin kelvollisen värisissä oli liian lyhyet hihat. Yksi löytyi kumminkin, ja se riittää. Lisäksi ostin pari neuletakkia keväisissä pastellisävyissä, ja yhden keväisen pitkähihaisen t-paidan.

Kävin myös hakemassa lisää puhdistusmaitoa ja kasvovettä, niitä samoja joita olen jo pitkään käyttänyt. Helppo ostos. Lisäksi illaksi ruokaa, luomupinaattilättyjä, joita saa minun tietojeni mukaan vain yhdestä keskustan ruokakaupasta. Sieltäkin ne ovat usein loppu, mutta tällä kertaa kävi tuuri.

Sähköpostiin oli tupsahtanut kysymys, olisinko käytettävissä pienehköön asiantuntijatehtävään. Totta kai olen, paitsi en kun kävi ilmi, että se olisi pitänyt tehdä ilmaiseksi, ilman palkkiota. Näin työttömänä minulla ei ole mitään hinkua tehdä koulutustani vastaavia työtehtäviä ilmaiseksi. Ei se yhteiskunta niin pyöri.

Ravintolassa

Jagdev ja hänen siippansa kävivät lauantaina testaamassa uudehkon bistron, listalla kun oli chevrellä gratinoitu kasvis-papu-cassoulet, ja se kiinnosti kovasti. Kun he vihdoin pääsivät varaamaansa pöytään, kysyi tarjoilija:

 

- Saisiko olla jotakin juotavaa?

- Onko teillä alkoholitonta kuohu- tai valkoviiniä?

- Holittomissa meillä on valkoista ja punaista rypälemehua, joista ainoastaan punaisessa on kuplia.

- Eli ei ole alkoholitonta valkoviiniä?

- Ainoastaan siinä punaisessa on kuplia. Kun kysyitte sitä kuohuviiniä.

- Minä kyllä kysyin alkoholitonta kuohu- tai VALKOviiniä.

- Aijaa. Niin.

- Vesi käy aivan mainiosti, minulle riittää vesi, totesi Jagdev turhautuneena kommunikoinnin vaikeuteen.

Eikä se cassouletkaan tehnyt Jagdeviin vaikutusta, sillä hänen siippansa tekee jatkuvasti parempaa ruokaa kotona. Tosin vuohenjuusto oli hänestä oikein hyvää.

Opettajakoululaisia

Tänään oli taas minun vuoro vetää sadhana. Mutta homma oli sikäli helppo, että en ohjannut kriyaa, vaan sen ohjasi K, joka aloittaa viikon päästä kundaliinijoogaopettajakoulutuksen. Ja ihan hyvä on saada se eka ohjaamiskokemus pois alta jo ennen koulutusta, joten tänään oli K:n vuoro. Sattumalta sadhanaan tuli myös toinen joogaaja, joka on aloittamassa opettajakoulutuksen samaan aikaan K:n kanssa. Tosi hienoa saada lisää kundaliinijoogaopettajia, heille kaikille lykkyä koulutukseen.

Kuulin myös jotakin huhuja, että Turussa alkaisi seuraava kundaliinijoogaopettajakoulutus syksyllä. Siellä ei opettajia ole koulutettukaan sen jälkeen me sieltä valmistuimme, siis se ryhmä jossa minäkin olin mukana. Eli jo on taas aikakin saada sinne koulutus pyörimään.

Mutta olipas kertakaikkisen hieno aamu. Aurinko paistoi suoraan saliin kun lopettelimme sadhanan, ja maailmassa oli kaikki tismalleen oikealla tolalla. Lauantaita ja koko viikonloppua ei olisi voinut paremmin aloittaa.

Ällö kameli

Olen jo jonkin aikaa sisällyttänyt omaan aamuharjoitukseeni jonkinlaisen taaksetaivutuksen. Huomasin nimittäin, että taivuttelen itseäni aika paljonkin eteenpäin niin että kehon selkäpuoli saa venytystä, mutta vatsapuoli kiristää ja kutistuu venytyksen puutteessa. Joskus, mutta oikeastaan hyvin harvoin teen aamulla jousikaaren. Jotenkin se on työläs, tuntuu polvissa, ja jää siksi usein tekemättä. Sen sijaan kobra on asana, jonka teen mielelläni, ja sitä olenkin harjoittanut paljon. Kolmas vaihtoehto on kameli. Se on asana, josta en tykkää yhtään ja joka on vaikea minulle. Siksi olen sitä yrittänyt jaksaa tehdä.

(Ihan välihuomautuksena: linkitin ihan tarkoituksella juuri nuo kuvat kobrasta ja kamelista. Minusta tuo kankea mies nurmikolla on ihan mahtava, sillä hän näyttää miltä ne asanat oikeasti näyttävät, kun niitä joku keskiverto ihminen yrittää tehdä. Niitä seitsemään solmuun taipuvien tyyppien kuvia on paljon tylsempi katsella.)

Siihen aikaan kun olin opettajakoulutuksessa, saatoin hyvänä päivänä tehdä kamelin niin, että otin käsillä kiinni kantapäistä. Se on melkoisen voimakas liike ja siksi viime vuosina parempi vaihtoehto on ollut se, että asettelen kädet alaselän tueksi ja kallistun siitä taaksepäin. Yleensä ei mene kauaa, kun keskivartalosta alkaa purkautua tärinää ja vapinaa tässä asennossa. Lisäksi noin puolentoista minuutin jälkeen minulle alkaa tulla huono olo. Tekisi mieli lopettaa siihen paikkaan, oksettaa ja ällöttää. Yritän silti kestää kamelia kokonaisen kahden minuutin ajan.

En tiedä mistä huono olo johtuu, mutta se menee nopeasti ohi kun puran asanan. Olen ihan vakuuttunut siitä, että se huono olo ei ole ollenkaan paha juttu, se on vaan merkki jostakin mitä asanan aikana tapahtuu. Ja olen varma myös siitä, että kamelin tekemistä kannattaa jatkaa, koska se vaikuttaa noin voimakkaasti. Silti harva se aamu joudun neuvottelemaan itseni kanssa sen tekemisestä, sillä niin paljon mukavampaa ja helpompaa olisi tehdä kobra. No niin olisikin, myönnän itselleni, mutta eikö nyt silti tehtäisi kameli, sillä kaikesta työläydestä ja huonosta olosta huolimatta se on hyväksi minulle. Välillä neuvottelu itseni kanssa päättyy kompromissiin, ja teen kamelin vain minuutin mittaisena, jolloin minulle ei vielä ehdi tulla huono olo mutta asana on silti tehty. Näin hienosti sujuu minulta itseni ylipuhuminen ja huijaaminen. Toisaalta, kyllä minä aika usein saan neuvoteltua itseni siihen kahden minuutin kameliinkin. Vielä kun joskus huomaisi edes jonkinlaista edistymistä tai pientä helpottumista siinä asananassa, voisi se kannustaa tekemistä. Mutta ei, ainakaan vielä ei ole ilmassa mitään merkkejä siitä, että jonakin päivänä kameli helpottuisi. Kaikesta huolimatta yritän jaksaa jatkaa, koska jotakin tässä on ihan selvästi meneillään.