Ällö kameli

Olen jo jonkin aikaa sisällyttänyt omaan aamuharjoitukseeni jonkinlaisen taaksetaivutuksen. Huomasin nimittäin, että taivuttelen itseäni aika paljonkin eteenpäin niin että kehon selkäpuoli saa venytystä, mutta vatsapuoli kiristää ja kutistuu venytyksen puutteessa. Joskus, mutta oikeastaan hyvin harvoin teen aamulla jousikaaren. Jotenkin se on työläs, tuntuu polvissa, ja jää siksi usein tekemättä. Sen sijaan kobra on asana, jonka teen mielelläni, ja sitä olenkin harjoittanut paljon. Kolmas vaihtoehto on kameli. Se on asana, josta en tykkää yhtään ja joka on vaikea minulle. Siksi olen sitä yrittänyt jaksaa tehdä.

(Ihan välihuomautuksena: linkitin ihan tarkoituksella juuri nuo kuvat kobrasta ja kamelista. Minusta tuo kankea mies nurmikolla on ihan mahtava, sillä hän näyttää miltä ne asanat oikeasti näyttävät, kun niitä joku keskiverto ihminen yrittää tehdä. Niitä seitsemään solmuun taipuvien tyyppien kuvia on paljon tylsempi katsella.)

Siihen aikaan kun olin opettajakoulutuksessa, saatoin hyvänä päivänä tehdä kamelin niin, että otin käsillä kiinni kantapäistä. Se on melkoisen voimakas liike ja siksi viime vuosina parempi vaihtoehto on ollut se, että asettelen kädet alaselän tueksi ja kallistun siitä taaksepäin. Yleensä ei mene kauaa, kun keskivartalosta alkaa purkautua tärinää ja vapinaa tässä asennossa. Lisäksi noin puolentoista minuutin jälkeen minulle alkaa tulla huono olo. Tekisi mieli lopettaa siihen paikkaan, oksettaa ja ällöttää. Yritän silti kestää kamelia kokonaisen kahden minuutin ajan.

En tiedä mistä huono olo johtuu, mutta se menee nopeasti ohi kun puran asanan. Olen ihan vakuuttunut siitä, että se huono olo ei ole ollenkaan paha juttu, se on vaan merkki jostakin mitä asanan aikana tapahtuu. Ja olen varma myös siitä, että kamelin tekemistä kannattaa jatkaa, koska se vaikuttaa noin voimakkaasti. Silti harva se aamu joudun neuvottelemaan itseni kanssa sen tekemisestä, sillä niin paljon mukavampaa ja helpompaa olisi tehdä kobra. No niin olisikin, myönnän itselleni, mutta eikö nyt silti tehtäisi kameli, sillä kaikesta työläydestä ja huonosta olosta huolimatta se on hyväksi minulle. Välillä neuvottelu itseni kanssa päättyy kompromissiin, ja teen kamelin vain minuutin mittaisena, jolloin minulle ei vielä ehdi tulla huono olo mutta asana on silti tehty. Näin hienosti sujuu minulta itseni ylipuhuminen ja huijaaminen. Toisaalta, kyllä minä aika usein saan neuvoteltua itseni siihen kahden minuutin kameliinkin. Vielä kun joskus huomaisi edes jonkinlaista edistymistä tai pientä helpottumista siinä asananassa, voisi se kannustaa tekemistä. Mutta ei, ainakaan vielä ei ole ilmassa mitään merkkejä siitä, että jonakin päivänä kameli helpottuisi. Kaikesta huolimatta yritän jaksaa jatkaa, koska jotakin tässä on ihan selvästi meneillään.