Palmusunnuntaita

Kyllä me aina varaudumme virpojiin – pakkohan se on, on tosi noloa jos ovikello soi, eikä virpojille olekaan mitään palkkaa. Rahaa emme halua tähän touhuun sotkea ollenkaan. Yleensä vaan käy niin tylsästi, että virpojat kulkevat meidän talon ohi, eivätkä poikkea meille. Niin pitkälle me ei olla menty, että olisimme alkaneet viritellä virpomaan kehottavia kyltityksiä talon ulkopuolelle, niin kuin sanomalehdessä ehdotettiin. Olemme sitten vaan tyytyneet syömään itse virpojille tarkoitetut herkut.

Tänäänkin katselimme ikkunasta, kuinka upeissa tamineissa kulmakunnan lapset olivat liikkeellä. Monella porukalla oli joku aikuinen mukana, ja varmasti hyvä niin. Ja kuinka ollakaan, yksi ryhmä piipahti meidänkin ovella. Mahtavaa! Saimme hienon vitsan maljakkoon. Se on tehty oikein huolella ja höyheniä säästämättä.

Asiasta toiseen. Tässä vaiheessa vuotta alkaa jo pikkuisen kyllästyttää jouluvalot naapuritalon pihapuussa. Minun puolestani voisivat sammuttaa ne, ja sytyttää taas puolen vuoden päästä.

Kävin tänään tyhjentämässä myyntipöytäni kirpputorilla. (Tämä on niin tylsä juttu, että ei huvittaisi ollenkaan kertoa tästä. Mutta menköön nyt.) Koko kirpparijuttu meni heti alusta vähän pieleen, kun olin hahmottanut päivät väärin. Myytävät kamat olisi voinut viedä paikalleen jo maanantai-iltana, mutta jotenkin olin ajatellut, että vasta tiistai-iltana. Minulle sattuu ihan tasaisin väliajoin, mutta ei onneksi kovin usein, näitä ajan hahmottamisen kömmähdyksiä. Saatan olla tunnin liian myöhään sovitussa paikassa, tai jotain vastaavaa. Ja siksikin minusta on tullut vähän neuroottinen ajan tarkastelija, että olihan se ja se tänään, tähän aikaan.

Siis vuorokauden myöhässä. Minulle jo soiteltiin kirpparilta, että aiotko tulla ollenkaan. Olin tiistaipäivän liikenteessä niin, että en sitten sen puhelunkaan jälkeen päässyt täyttämään myyntipöytääni, vaan vasta juuri ennen sulkemisaikaa. Ja koska minun piti kuljettaa tavarat kävellen tai pyörällä, vein sinne pieniä määriä kerrallaan useampana päivänä. Yhden päivän hukkaaminen harmitti sen verran, että en lopulta vienyt tavaraa myyntiin niin paljoa kuin olin alun perin suunnitellut. Eli luovutin heti ensimmäiseen kömmähdykseen.

Ja niin siinä kävi, että en saanut myytyä niin paljon kaikkea, että olisin tienannut edes pöytävuokran hinnan. Sillä nyt ei ole mitään suurempaa merkitystä. Sen sijaan pikkuisen harmittaa se, että koko kirppariviikko meni vähän poskelleen enkä panostanut ja keskittynyt siihen niin hyvin kuin olisin voinut. Oma moka, ei voi mitään. Uutta yritystä suunnittelen alkusyksyyn. Nyt ainakin tiedän paremmin minkä tyyppiset asiat siellä menevät parhaiten kaupaksi, ja mihin hintaan.

Siippa tuli juuri saunasta, minä en jaksanut mennä mukaan. Alan kohta tehdä ruokaa, ja jos hyvin käy, katselemme jonkin kivan elokuvan sen jälkeen. Oikein hyvää ja rauhallista palmusunnuntaita kaikille.