Rutiinien ravistelua

Minä herään aamuisin noin klo 4.50 ihan omia aikojani, ilman herätyskelloa. Paitsi lauantaiaamuisin, jolloin herään sadhanaan klo 4.10 ilman herätyskelloa, vaikka olen kellon laittanut varmuuden vuoksi soittamaan. Paitsi sitten tänä aamuna. Kolmen jälkeen aloin katsella, että mitä kello on – näen kellonajan kelloradion numeroista, eli ei tarvitse kuin vähän raottaa silmäluomia. Ja koska kello ei ollut vielä paljon, jatkoin uniani. Näin tapahtui muutaman kerran, mikä on ihan tyypillistä minun aamuilleni. Syvä uni loppuu kolmelta, ja sitten alkaa sellainen koiranuni.

Mutta kuinkas ollakaan, kun taas kerran vilkaisin kelloa, oli se 5.57. Piti vilkaista toisenkin kerran. Mitä ihmettä, olin nukkunut tunnin liikaa. Äkkiä ylös sängystä! Nyt sitten aamuharjoitus kutistui sen verran, että en tehnyt asanoita enkä meditaatiota, luin vain Japjin. Niin sain melkein kiinni tavanomaisen aamun aikataulusta.

Mitään vahinkoa pommiin nukkumisesta ei tietenkään seurannut, vähän vaan menee aamun askareiden aikataulu uusiksi. Sen sijaan ajatuksia tällainen hämmentää. Miten ihmeessä näin kävi? Mihin yksi tunti pääsi hukkumaan? Olinko muka niin väsynyt, että tarvitsin ylimääräisen tunnin unta? Ihan turhaa vatvomista, tapahtunut mikä tapahtunut. Tästä nyt vaan eteenpäin kohti uutta päivää, joka sai pikkuisen toisenlaisen alun kuin olin suunnitellut.