Venyttely-rentoutusjoogaa

Perjantai-iltapäivänä Pariisissa alkoi kuulua pirinää vaatekaapin suunnalta, tarkemmin sanottuna tallelokerosta (vai mikä sen nimi nyt on?), jossa oli minun puhelimeni. Siippa avasi lokeron, ja ehdin vastaamaan ennen kuin puhelu katkesi. Oli sattumaa, että ylipäätään osuimme olemaan hotellissa tuolla hetkellä, ihan yhtä hyvin olisin voinut missata puhelun.

Soittajan asia oli se, että tulisinko pitämään venyttely-rentoutustunnin heti maanantaina siihen samaan paikkaan, jossa minulla oli vakituinen kundaliinijoogatunti aina tammikuun loppuun asti. Heillä piti olla tunnille vetäjä, mutta ei heillä sitten ollutkaan, ja siksi kääntyivät minun puoleeni. Lupasin melkein saman tien, liikoja miettimättä. Ja ehkä hyvä niin, sillä jos olisin alkanut miettiä vaikka niitä hankaluuksia minun palkka-asioiden kanssa, olisin saattanut kieltäytyä.

Eilen sitten menin reippaana pitämään tunnin. Kyseessä oli ihan ylimääräinen tunti, jolla ei siis ole vakituisia kävijöitä, eikä tietenkään mitään totuttua sisältöäkään. Etukäteen minulle sanottiin, että tunnilla voisi olla vakka ylävartalon venytyksiä ja päänahan hierontaa. Ja niitä oli sitten. Vaikka en kundaliinijoogaa ohjannut, tuli tunnista – tietenkin – tosi joogatunti, sillä sitä minä osaan ohjata. Nyt otin enempi käyttöön kaiken sen, mitä olen itse tehnyt kun olen käynyt hathajoogatunneilla.

En tiedä muista, mutta minulla oli tosi kivaa. En juuri ollut suunnitellut tuntia etukäteen, jotain vähän miettinyt, ja hyvin se toimi niin. Tekemistä ja liikkeitä tupsahteli mieleeni, ei tullut mitään blackouttia tai muita noloja hetkiä. Ja siitä päätellen, kuinka pöllämystyneinä ihmiset loppurentoutuksesta nousivat ja kuinka he tunnista kiittelivät, myös heillä oli mukavaa.