Gongin kuminaa ja nihkeää pyöräilyä

Minulla oli mahdollisuus päästä ihan yksityiseen gongisessioon, jossa toinen kundaliinijoogaopettaja soitteli gongia ihan vaan minulle. Arvatkaa käytinkö tilaisuuden? No ilman muuta!

Olen muutaman kerran aiemminkin ollut joko ihan nimenomaisessa gongirentoutuksessa, tai retriitissä, jossa harjoitussarjan jälkeen rentoutumisen aikana on soitettu gongia. Tosi mukavia kokemuksia jokainen. Olen aina kokenut gongin tosi miellyttävänä, joskin voimakkaana, totta kai. Gongin ääntä ei oikein voi vastustaa, vaan se tulee ja vie mennessään. Vai miten sitä nyt kuvaisi. Gongin resonointi on tosi voimakasta, ja joskus on eri kehon osat lähteneet värähtelemään gongin mukaan ihan niin, että se on tuntunut äänen mukaan tärisemisenä. Ja kun gongin soitossa tulee jokin kohta, jossa ääni on oikein voimakas, tuntuu kuin se kulkisi koko kehon läpi niin, ettei mikään kohta jää käsittelemättä.

Ei mikään ihme ettei gongia soiteta kun paikalla on raskaana olevia naisia tai pieniä lapsia. Heille gongi on yksinkertaisesti liian voimakas.

Gongin ääni on paitsi hyvin rentouttava, myös parantava. Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin sanoin: “The gong is very simple. It is an inter-vibratory system. It is the sound of Creativity itself. The gong is nothing more, nothing less. One who plays the gong plays the universe. The gong is not an ordinary thing to play. Out of it came all music, all sounds, and all words. The sound of the gong is the nucleus of the Word.”

Sain kokeilla myös gongin soittamista. Se oli aika hurjaa. Minun piti vain vähän testata, mutta soittelinkin pienen hetken. Kollega neuvoi peruslyönnit ja kohdat, joihin voi lyödä. Siitä se sitten alkoi, ja tuntui että se en ollut ollenkaan minä, joka sitä gongia soittelin. Jostain ihan muualta tuli rytmi, ja kohdat joihin löin, ja voimakkuus.

Jos kiinnostaa gongi, sen perusteita selitetään täällä.

Tänään käytiin pienellä pyörälenkillä, ja voi vitsi miten vaikeaa oli polkea. Ei kulkenut, ei yhtään, vaan joka paikkaan sattui. Tuntui että välillä sattui johonkin niin syvälle, ettei ne kohdat olleet enää minun kehossakaan, vaan vieläkin syvemmällä. Vähän tuntui masentavalta, mutta sitten muistutin itseäni että olen tällä viikolla käynyt vyöhyketerapiassa ja homeopaatilla, joka muutti lääkitykseni uudeksi. Lisäksi olen ollut gongihoidossa, mitä ei pidä myöskään väheksyä. Ei mikään ihme, ettei keho ollut huippuvireessä – siellä on varmasti kaikenlaista menossa – ja kaiken huipuksi alkoi koivuallergia muistutella itsestään. Onneksi se meni kotona ohi, kun hoidin itseäni homeopaattisilla lääkkeillä.

Ajoimme 30 kilometrin lenkin, enkä olisi yhtään enempää halunnutkaan tällä kertaa. Pyörätiet olivat ruuhkaiset, niin paljon ihmisiä oli lähtenyt pyöräilemään. Oletteko muuten huomanneet, kuinka paljon Bianchi-merkkisiä (maantie)pyöriä on liikkeellä juuri sunnuntaisin? Osa niistä on helppo tunnistaa Bianchin omasta celeste-väristä, mutta tavaksi on muutenkin tullut katsoa vastaan tulevien ja ohi ajavien pyörien merkki. Biancheja on sunnuntaisin liikkeellä tosi paljon, eikä siinä mitään, hyvä että niillä ajetaan. Sitä minä vaan ihmettelen, että missä ne Bianchit ovat muina viikonpäivinä.