Pientä puuhaa

Aamupäivällä oli sen verran sateetonta – sääennusteesta huolimatta – että me ryntäsimme pihamaalle kaivamaan syreenin juuria ylös. Työkaluina lapiot, rautakanki ja rälläkkä. Aikamoista hommaa, onneksi syreenillä on pehmeät juuret. Saimme puolen puskan juuret ylös ennen kuin alkoi sataa, puolet jäi vielä seuraavaan kertaan. Eipä sitä hommaa olisi yhtenä päivänä enempää jaksanutkaan, tällainen ruumiilliseen työhön tottumaton ihminen.

Sen verran oli vielä puhtia jäljellä, että tartuin sisällä maalisutiin. Ulkoeteisessä on ovi, jonka takana on portaat kellariin. Portaiden yläpäähän on talven mittaan asenneltu ylimääräisiä paneelinpätkiä, joita on jäänyt joistain edellisistä remonteista. Vielä oli jäljellä myös valkoista paneelikattomaalia, jolla maalasin meidän olohuoneen katon jonakin vuonna. Ei siis muuta kuin suti käteen. Maalaaminen on ihan älyttömän mukavaa hommaa.

Näiden hommien jälkeen kävikin sitten vanhanaikaisesti, ja sammuin sohvalle. Heräsin, kun siippa alkoi kolistella keittiössä ruuanlaiton kanssa.

Italian ympäriajon eilisellä etapilla suomalainen Jussi Veikkanen ajoi parhaan sijoituksensa, kun hän oli kuudes. Tosin hän luuli voittavansa, ja tuuletti asianmukaisesti maaliviivan ylittäessään. Hän ei ole ensimmäinen joka on erehtynyt; ei voi olla helppoa pysyä mukana laskuissa siitä, kuinka monta ajajaa on oman eturenkaan etupuolella, kun ajaa pitkää matkaa ja välillä jossakin tajunnan rajamailla. Toivottavasti Jussi vielä joskus voittaakin etapin, ja pääsee nauttimaan voittajan fiiliksistä vähän pidempään kuin eilen.