Vuoden viimeinen päivä, huomenna
alkaa jo uusi. Mitähän se tuo tullessaan? Toivottavasti onnea ja menestystä
meille kaikille, iloa ja valoa, täyttyneitä toiveita, paljon sydämen lämpöä ja
rakkautta. Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee.
Pääsin eilen taas sijaistamaan toista
kundaliinijoogaopettajaa, ja pidin hänen kaksi tuntiaan. Aamupäivällä yksi, ja
illalla toinen. Siinä välissä kävin ”oikeissa” töissä. Aika pitkä tuli
päivästä, mutta eipä se haitannut, kerran näinkin.
Hauskaa oli ohjata taas joogaa.
Pääsin itsekin vähän liikuttelemaan lomamatkasta vielä jäykkää kehoani, sillä
tein molemmilla tunneilla alun lämmittelyharjoitukset muiden mukana. Itse
harjoitussarjaa en tehnyt, kundaliinijoogassa on selkeä ohje opettajille, että
harjoitukset ohjataan ja tarvittaessa näytetään, mutta ei tehdä mukana. Paitsi
sadhanassa, koska se ei ole varsinainen opetustilanne.
Ohjasin molemmilla tunneilla saman
kriyan ja meditaation. Silti tunneista tuli hyvinkin erilaisia. Ensinnäkin
lämmittelyliikkeet, joita en juurikaan ollut miettinyt etukäteen vaan valitsin
ne siinä hetkessä, olivat ihan erilaisia eri tunneilla. Vuorokaudenaika
vaikuttaa paljon siihen, mitä keho ja mieli tuntuu tarvitsevan. Ja sitten
tietenkin joogaajien ryhmä tekee tunnista erilaisen. Oikeastaan aika kauheaa
olisi, jos tunti menisi aina ihan samalla tavalla, opettaja höpöttäisi aina
samat asiat siitä riippumatta, ketä on ohjaamassa.
Tällä viikolla minulla on vielä yhden
joogatunnin ohjaus edessä, ja sadhanan vetäminen lauantaiaamuna. Kivaa!
Siitä tulikin mieleeni, aina välillä
törmään ihmisiin, jotka kyselevät tilannettani joogan ohjaamisen suhteen. Ei,
minulla ei tällä hetkellä ole vakitunteja, ohjaan vaan toisinaan,
satunnaisesti. Enkä osaa selittää miksi, se nyt vaan tuntuu tällä hetkellä
parhaalta ratkaisulta. Kyllä, haluan vielä joskus ohjata enemmän, mutta en
tiedä milloin ja missä, enkä ole tehnyt mitään asian hyväksi. Näitä
selitellessäni tunnen pienne piston sydämessäni, ikään kuin minun pitäisi
ohjata enemmän. Ehkä haluaisinkin, en tiedä, mutta se ei vaan nyt tunnu oikealta
ratkaisulta. Itse asiassa se, mikä tuntuisi hyvältä tavalta lisätä joogan
ohjaamista tällä hetkellä, voisi olla viikonloppukurssit. Ei liian usein, mutta
jokunen lauantain ja sunnuntain intensiivikurssi vuodessa. Pitäisiköhän heittää
ajatus universumille itämään?