Uudet naapurit

Viereiseen taloon on muuttaneet uudet ihmiset. Hip hurraa kuinka iloiseksi se minut tekeekään, tai siis lähinnä se, että vanhat muuttivat pois. Ja kaikki heidän koirat.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en minä mikään koiravihaaja ole. Koirat olivat kertakaikkisen mukavia, ihan koko lauma. Joskus joku niistä kävi tutustumassa meidänkin pihaan, eikä sekään niin haitannut. Mutta se mikä vähän haittasi, oli ihmisten tapa hoitaa koirien vessa-asiat. Koirat nimittäin päästettiin pihaan, ja ne käyttivät meidän puoleista osaa pihasta vessanaan. Ihmiset sitten keräsivät säännöllisin väliajoin kiinteän aineksen pois, mutta siitä huolimatta piha haisi aika ajoin niin tymäkälle, että minä herkkine nenineni en voinut mennä lähellekään heidän pihaa. Huh. Ja nyt tosiaan puhutaan isosta laumasta isoja koiria, ei pelkästään muutamasta hurtasta. Uusilla naapureilla ei näytä olevan yhtään koiraa.

Toivottavasti naapurin olohuoneeseen tulee pian verhot. Meidän keittiön ikkuna on niin lähellä, että väkisinkin pienessä keittiössä näkee heidän ikkunasta sisään. Tulee väkisinkin tirkisteltyä, vaikka en haluaisi. Pitää varmaankin myös yrittää käydä keittiössä vain vaatteet päällä, ainakin silloin kun keittiössä on valot. Tai voihan olla, että jos kekkuloi keittiössä täydessä valaistuksessa, alkaa niitä verhoja ikkunaan löytyä ihan nopeastikin.