Aamuvuorossa

Töissä piti saada yksi homma käsistä pois ja seuraavalle ihmiselle ennen puoltapäivää. Eilen en jaksanut tehdä mitenkään erityisen pitkää päivää, sillä olin aamupäivällä pitkästä, pitkästä aikaa jäsenkorjaajalla. Sen tunsin sitten lihaksissani ja olossani, ja tunnen vielä tänäänkin. Jalat olivat hyvässä kuosissa, mutta niska-hartiaosasto taas ei. Tiesin sen etukäteen, sillä olo on ollut vähän sellainen, kuin kantaisi ämmänlänkiä harteillaan koko ajan. Tai niin minä kuvittelen, totta puhuakseni en ole koskaan kokeillut ämmänlänkiä.

Niin, asiaan. Koska työjuttu piti saada ajoissa hoidettua, menin tänään aamuvuoroon töihin. Olin siellä klo 6.15. ja arvatkaa oliko ketään muita. No oli, siivooja. Keitin teetä ja aloin syödä evääksi ottamaani aamiaista tietokoneen ääressä. Se on vihoviimeistä, kaikki ruoka katoaa kurkusta alas ilman että siihen kiinnittää minkäänlaista huomiota, että tietää miltä maistui ja muistinko edes pureskella. Pyrin välttämään koneen ääressä syömistä, mutta joskus se on pienempi paha. Toisaalta siihen aikaan päivästä työvire oli mitä parhain, ja töissä tosi rauhallista, ei mitään häiriötekijöitä. Sain homman valmiiksi ja eteenpäin, eikä ponnistus tuntunut ollenkaan pahalta. Ja mikä parasta, kohta lounaan jälkeen pääsi lähtemään kotiin.