Kuun loppu lähestyy, ja samalla tämän
työsuhteen loppu. Loppua kohti kasvaa paineet, kun pitää saada valmiiksi ja
toimittaa eteenpäin kaikki, minkä olen luvannut saada valmiiksi ja toimittaa
eteenpäin. Samalla valmistelen seuraavan työpätkän asioita.
Kiirettä siis pitää, ja pää on
kovilla. Vielä hymyilyttää, mutta huomaan jo ensimmäiset stressioireet. Muisti
alkaa pätkiä pienissä, kohtuullisen merkityksettömissä asioissa. Tänään unohdin
aamulla pestä hampaat. Hetken tuntui tosi ikävältä ajatus olla koko päivän
pesemättömillä hampailla töissä. Onneksi unohdin oman unohdukseni pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti