Vähempi on enempi

Tänään hakeuduin kevätpäiväntasauksen takia tavallisen sadhanan sijaan pitkään mantrameditaatioon. Tai no, yksi iso syy hakeutua juuri siihen meditaatioon oli se, että kyseessä oli juurikin HighTech Yoga Kriya ja mantrana Rakhe Rakhena Haare Aap Ubaarian/ Guru Ke Peeri Paijee Kas Savarian/ Hooaa Aape De-Aia Mahano Na Visaarian/ Saadh Jannaa Kee Sang Bhavajalla Taarian/ Sakete Nindeke Dushke Khin Mai Bidaarian/ Tis Sahib Kee Teeke Nanaka Mannee Maai/ Jis Simmarat Sukhu Hoe Sagele Duhku Jai.

Kun meditaatio alkoi, huomasin, että en tee mudria vaan keskityn mantraamiseen. Niin se vaan kävi, eikä se toisaalta ole mikään kumma juttu. Ehkä mudrat olisivat olleet minulle liikaa. Viime aikoina muutenkin joogan kanssa on monessa kohtaa ollut teemana less is more. Eli pientä ja hienovaraista, tuskin havaittavaa toimintaa. Ja sitten välillä tulee niitä kohtauksia, kun pitää oikein kunnolla käyttää lihaksia, hyppiä ja huhtoa. Eilen juuri ohjasin sellaisen joogatunnin, jossa pääsin itsekin pomppimaan ihan riittävästi. Onneksi nuo kehon käyttökohtaukset menevät nopsaan ohi, ja taas tekeminen kääntyy pieneen ja hienovaraiseen.

Mutta meditaatio, se oli kiva. Älyttömän nopea, vain 127 minuuttia, joka meni noin kahdessa silmänräpäyksessä. Sekin on jännä huomata, että enää ei pitkän meditaation jälkeen ole yhtä kuutamolla kuin joskus aiemmin, vaan olen kohta jo ihan kohtuullisen toimintakykyinen. En tiedä onko sillä jotakin tekemistä sen kanssa, että ihan jokapäiväiseen elämään tuntuu sekoittuvan yhä enemmän pieniä meditaation hetkiä. Eli arki ja meditaatio eivät ole enää niin tyystin eri asioita kuin ennen.

Menenkin tästä keittiöön meditoimaan siipalle ja itselleni ruokaa. En oikein itsekään tiedä millaisia vegeherkkuja meille tänään tulee, mutta eiköhän se selviä pian.