Tätä minä olen jo jonkin aikaa ounastellut,
ja eilen sen lopulta itselleni myönsin. Sen, että näkö ei ole enää kuin ennen,
vaan nähdäkseni tarkasti esimerkiksi teksti, on otettava kädet avuksi. Kädet
riittävät ihan hyvin, ei käsiä tarvitse vielä ojentaa edes suoriksi, mutta selvää
on, että tarkasti nähdäkseni tekstiä on vietävä kauemmaksi silmistä kuin ennen.
Näyttää siis siltä, että edessä on
lukulasien hankkiminen. Tähän asti olenkin selvinnyt ilman silmälaseja, mikä on
aika hyvä saavutus. Selviäisin varmaan vieläkin jonkin aikaa, mutta ehkä tämä
on hyvä kohta alkaa sopeutua laseihin. Sitä paitsi lukeminen on niin iso osa
elämääni, että sen soisi sujuvan vaivattomasti ja ilman pinnistelyjä noin niin
kuin näkemisen puolesta.
Helppo kuvitella, kuinka seuraavaksi
lukulasit on aina eri paikassa kuin minä. Sitten menee muistikin, enkä enää
muista mihin olen lasit jättänyt, vaikka oikeasti ne ovat otsallani.
Pitäisiköhän heti alkajaisiksi hankkia noin seitsemät lasit, että niitä voisi
ripotella eri paikkoihin?
Pitää, heti näin kokemuksen syvällä rintaäänellä kerron. Laseja on hyvä olla etenkin keittiössä ja olkkarissa parissa paikassa, eteisessäkin olis hyvä olla lasit saatuvilla. Ja sitten kun tulee taas se kaamosaika, niin on hyvä tarkistaa kodin ja työpaikan valaistus. Näin keväällä ja kesällä ikänäköinen selviää vähemmillä lasien määrällä. Talvella laseja pitää olla lähes joka paikassa ja kaikissa kasseissa ja repuissa, mitä mukanaan kuljettaa. Olen kuullut, että kun tulee tarpeeksi vanhaksi, niin ikänäkö alkaa korjaantuun. Sitä odotellessa….
VastaaPoistaSen olen kyllä huomannut jo aika kauan sitten, että hämäränäkö on huonontunut. Se prosessi alkaa jo melko nuorena. Enää ei onnistu kirjan lukeminen läpi keskikesän yön ilman sähkövaloa, niin kuin nuorena tyttönä.
VastaaPoistaTuo valaistus on sikäli hankala, että iän myötä tarvitsee lisää valoa, mutta silti kartan voimakasta ja suoraa valoa. Sellainen häikäsee ja on inhottava. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on kotona pieniä lamppuja tupa täynnä, ja ne valaisevat epäsuorasti kukin taholtaan niin, että valoa tulee riittävästi niistä kaikista yhteensä.
Mä kun luulin, että likinäkö korjaantuu ikänäön myötä.