Laiskottelua

Eilisen postauksen otsikko viittasi reippailuun, mutta kyllä se niin on, että laiskotteluksi on mennyt koko pääsiäinen. Ja hyvä niin, juuri sen tarpeessa olinkin. Olen esimerkiksi mennyt joka aamu joogaharjoituksen jälkeen takaisin nukkumaan. Sen lisäksi olen torkahdellut välillä sohvalla, välillä nojatuolissa. Että mistä sitä unta riittääkin. Näyttää riittävän, ja pahoin pelkään, että huomennakin alkaa aamun joogaharjoituksen jälkeen silmät lupsahdella kiinni, vaikka pitäisi ryhtyä pirteänä uuteen päivään.

Monena vuonna ollaan käytetty pääsiäinen pihatöiden tekemiseen, mutta nyt onneksi vältyttiin siltäkin. Piha on vielä liian kostea ja pehmeä, ei sinne kannata mennä tallustelemaan.

Tällaiseen laiskotteluun voisi vaikka tottua. Ja samalla kun sanon näin, tiedän varsin hyvin, että aika pian alkaisi pitkästyttää, jos tällaisena jatkuisi elämä. Ei muuta kuin huomenna reippaana töihin, niin kauan kuin töitä riittää.