Reippailua, tipuja ja limaa

Tänään oli hyvää aikaa, energiaa ja sopiva kelikin käydä reippaalla päiväkävelyllä. Samalla pääsi bongaamaan parit paluumuuttajat. Osa tipuista jäi tunnistamatta, mutta nokikanan ja joutsenen sentään tunnistin. Me asumme lähellä pientä järveä, jossa linnut viivähtävät lähtiessään ja palatessaan, joten täällä pääsee näkemään kaikenlaisia siivekkäitä. Ja bongareita pitkien putkiensa ja tripodien kanssa.

Kävelyreitin varrelle osui yksi ihan kunnollinen ylämäki ja paritkin portaat ylös. Niitä kivutessa totesin saman, mitä olen tässä jo hetken aikaa epäillyt. Eli kun akupunktiohoitajani pisti minut maidottomalle ruokavaliolle, on se vaikuttanut keuhkojen toimintaan. Tuntuu siltä, kuin keuhkot olisivat laajentuneet ja keuhkokapasiteetti kasvanut. Oikeasti kyse lienee siitä, että keuhkoistani on alkanut poistua limaa, jota maitotuotteet kehoon kehittävät.

Saman hengittämisen helppouden olen huomannut joogaharjoitusten yhteydessä, pranayama-harjoituksissa eritoten. Minulle tulee helposti tukehtumisen tunne, jos en hengittele omaan, melko nopeaan tahtiini. Toki tahti on hidastunut kaiken tekemäni joogan myötä, mutta on silti verrattain nopea. Mutta nyt ei enää niinkään tukehdututa, vaan hengittäminen tai hengittämättä jättäminen on helpompaa kuin ennen.

Monet joogit jättävät maitotuotteet pois ruokavaliostaan juurikin sen liman takia. Kundaliinijoogien ruokavalioon maitotuotteet kuitenkin kuuluvat, sillä kundaliinijoogan salainen ase suurin piirtein kaikkeen, eli tulihengitys, polttaa myös liman pois. Jostain syystä minulle ei ole niin käynyt, ei ainakaan riittävästi. Ehkä limaa on ollut vaan niin paljon, tai ehkä olen tehnyt liian vähän tulihengitystä, en tiedä. Elättelen kuitenkin toivetta, että palaan jossain vaiheessa syömään maitotuotteita, ja toivottavasti silloin limaa kertyy niin, että pystyn tulihengittelemään sen pois.

Nytkin, reippaan kävelylenkin jälkeen, yskittää ja keuhkoista nousee limaa ylös. Hyvä että puhdistuvat.