lauantai 13. helmikuuta 2016

Ulos kaapista




Aamusadhanan jälkeen oli puhetta siitä, miten joogan harjoittaminen on muuttanut meitä kaikkia. Yksi ihan yhteinen juttu on se, että jooga pistää hymyilemään ja suhtautumaan asioihin myönteisesti. Meistä monet kertoivat, että asia on pistetty merkille niin työpaikoilla kuin kotonakin. Tosin yksi kanssajoogaaja kertoi, että hän ei voi töissä kertoa mikä hänet on pistänyt hymyilemään. Hän ei kerta kaikkiaan voi, sillä jooga ja siihen liittyvät asiat menisivät liian outojen asioiden osastoon.

Kommentti tietenkin pisti ajattelemaan, kuinka onnekas minä olen. Kyllä töissä pyöritellään päitä ja silmiä minun jutuille, mutta käsittääkseni ne eivät ole vaikuttaneet minun työuskottavuuteen. En ole ainakaan huomannut, että olisi. Ja totuuden nimissä on myönnettävä, että joskus alan kertoa ihan tahallani joogaan liittyviä asioita kaikkein kummallisimmasta päästä. Vähän testailen kollegoiden sulatuskykyä. Yleensä he saavat jutun kuin jutun käännettyä suureksi vitsiksi, jonka myötä saamme hyvät naurut. Eikä minulla ole mitään ongelmaa nauraa omalle hörhöilylleni.

Ymmärrän hyvin kanssajoogaajan strategian olla kertomattajoogan harjoittamisesta töissä. Mutta ihan väkisin tulee mieleen, että eikö juuri sellaista työyhteisöä voisi vähän ravistella ja tulla harrastuksen kanssa reippaasti ulos kaapista. Toki jokainen tuntee työyhteisönsä ja oman tilanteensa parhaiten. Sillä voihan kaapista ulos tuleminen tarkoittaa oman tilanteensa turhaa vaikeuttamista.

Tänään oli tämän vuoden ensimmäinen aamusadhana, jonka aikana tuli valoisaa. Se kuulkaa tietää kevättä.
klo

4 kommenttia:

  1. Anonyymi16. helmikuuta 2016 klo 11.24

    Kirjoitin kommentin ja sitten se hävisikin kuin tuhka tuuleen. :) Olen harrastanut vasta vähän aikaa joogaa, mutta odotan tuloksia nimenomaan tuossa, että voisin muuttua työyhteisössä positiivisemmaksi ja kannustavaisemmaksi. Olisi ihanaa välittää sellaista hyvää positiivista energiaa muillekin. Väitän, että muutosta on jo tapahtunut minussa sekä toisessa työtoverissa, jonka kanssa aloitimme joogan. Kolmaskin työtoveri lähti samalle kurssille ja heidän kanssaan on kiva jakaa joogajuttuja. Kundaliinijoogaan sen sijaan olen mennyt yksin. Aion kyllä kertoa joogasta mikäli asia tulee puheeksi, mutta persoonaani ei kuulu muuten hirveästi höpötellä itsestäni, ei varsinkaan isossa porukassa ja henkilön kanssa, jota en koe riittävän tutuksi. Sitten sitä höpötellään kaikkea yleistä, mutta mielelläni kerron joogasta sen verran mitä siitä tiedän.

    Toinen asia mikä tästä aiheesta tuli mieleen on se, että yllätyin yhden kristityn sukulaisen tuomitsevasta suhtautumisesta joogaan. En ollut aikaisemmin törmännyt siihen, että kristityt eivät hyväksy joogaa. Ehkä noin ei voi yleistää, mutta jotkut todella tuomitsevat sen. Olisiko syynä taustalla olevat itämaiset uskonnot. Minusta joogan filosofiassa on kaunis ajatus siitä, että kaikki uskonnot ovat vain polkuja saman suuren totuuden luo eikä eri polkuja kulkevien tarvitse pelätä toisiaan. :)

    VastaaPoista
  2. Jagdev Kaur16. helmikuuta 2016 klo 17.53

    Hei Anonyymi. Juu, näin saattaa käydä ja on käynytkin monelle, että kommentti katoaa ikuisiksi ajoiksi. Siitä ei kannata lannistua vaan yrittää uudelleen.

    Ihan varmasti jooga saa nopeastikin aikaan sen, että pystyy loistamaan valoa muillekin ja ilostuttamaan muiden työpäivää. Ja hyvin tunnistan tuon, ettei ole tapana höpötellä isoissa porukoissa. Kyllä minullakin menee suu hyvin äkkiä suppuun, jos työpaikan kahvihuoneeseen tulee joku, joka ei siellä yleensä käy. Sitten yritän vaan hehkua niitä positiivisia energioita suu supussa :D

    Olen tuohon kristittyjen nuivaan suhtautumiseen törmännyt omakohtaisesti vain silloin, kun tänne blogiin alkoi kommentteja kirjoitella ja omia sivujaan linkitellä muutaman fundamentalistikristityn porukka. He onneksi lopettivat, kun kauniisti pyysin. Mutta joo, tiedän että vastapainoksi pitkälti hindulaisista juurista kumpuavalle joogalle - joka on kyllä länsimaistunut ja modernisoitunut moneen kertaan - on käsittääkseni kehitetty myös kristitty jooga. Sitä ei sitten ilmeisesti tarvitse paheksua. Toisaalta tunnen kyllä monia kristittyjä, jotka ovat oivaltaneet juurikin tuon mainitsemasi joogafilosofian sanoman, ja harjoittavat niin kundaliinijoogaa kuin muitakin joogamuotoja ihan sujuvasti.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi16. helmikuuta 2016 klo 19.04

    Aivan, ei lannistuta. Toisella kerralla voi joskus pukea sanoiksi vielä paremmin ajatuksiaan, kun aloittaa kirjoittamisen alusta. :)

    Pelkkä hymyily tekee hyvää ja siinäkin on harjoitusta tällaiselle suomalaiselle synkistelijälle, ja vaikka en mielessäni synkistelisi niin silti se hymy on joskus aika vaikeasti toteutettavissa ilman puhetta, vitsiä tai muuta. Niin kuin vaikka pelkkä hymy vastaantulijalle. :) Onko sinulla tapana hymyillä paljon?

    Kiinnostava kuulla kokemuksiasi tuosta asiasta. Kiva, että jotkut ovat oivaltaneet tuon sanoman eivätkä koe sitä uhkana. Tiedätkö muuten kuinka paljon Intiassa nykyään alkuperäinen kansa harrastaa joogaa? Onko se hyvin tavallista vai ei, esim. köyhissä perheissä?

    VastaaPoista
  4. Jagdev Kaur17. helmikuuta 2016 klo 6.09

    Anonyymi, onpa hauskaa että kysyit hymyilemisestäni. Nimittäin viime aikoina, ja tästä olen tainnut jo kirjoittaakin tänne blogiin, olen hymyillyt erityisen paljon. Ja saanut siitä paljon kommentteja niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Joidenkin mielestä on kuulemma epäilyttävää, jos joku hymyilee tällä tavoin. Toiset taas kysyvät syytä olemiseni keveyteen. Viimeaikainen hymyilyni ei ole ihan kauheasti ollut oma valinta, vaan intialaisen ystäväni GS:n aikaansaannoksia. Hän onnistuu usein skypen välityksellä jakamaan niin paljon iloa, onnea ja hyvää tuulta, että minä en voi muuta kuin kulkea leveä hymy kasvoillani.

    Kunpa onnistuisin joskus välittämään eteenpäin edes murto-osan siitä hyvästä tuulesta, jota GS jakaa.

    Niin, ja nauraminen. Olen aina tykännyt nauraa, mielellään paljon ja kovaan ääneen. Se on myös poliittinen valinta, sillä aina naisen nauru ei ole ollut hyväksyttyä. Mutta minä uskon nauramiseen.

    VastaaPoista