Viimeisin
tuttavuus on Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Välttämättä
en olisi koskaan oma-aloitteisesti tähän kirjaan tarttunut, mutta kun se
tuotiin työhuoneeseen asti, niin silloin toki. Ja olipas se mieluisa yllätys.
Kirja on
mainio sekoitus kirjoittajansa nykypäivän matkasta ja kokemuksista Japanissa,
johon sekoittuu hänen kiinnostuksensa tuhat vuotta sitten eläneen hovinaisen
Sei Sōnagonin kirjaan ja itse asiassa hänen koko elämäänsä. Kirjoittaja yrittää
jäljittää tietoja Sei Sōnagonista, kuka hän oikein oli ja miten eli, ja miksi
hän kirjoitti kirjan joka puhuttelee Kankimäkeä niin voimakkaasti. Vastauksia
hän löytää vain vähän, mutta koko tutkimusmatka on niin viehättävää luettavaa,
että sitä voi suositella lämpimästi. Eikä tarvitse olla millään tavalla
kiinnostunut Japanista, että kirja nappaa mukaansa. Toki ilmainen nojatuolimatka
Japaniin sen eri vuodenaikoina, kirsikankukkien aikaa unohtamatta, tulee kaupan
päälle.
Minua kirjassa
puhutteli erityisesti tapa, jolla se oli kirjoitettu. Miten eri kronologiset
ajat, paikat ja ihmiset oli kieputettu yhteen, sujuvaksi ja kauniiksi
paketiksi. Miten moneen suuntaan kirja keskustelee ihan vaivattomasti, ilman
että lukijan pitää kertaakaan miettiä, että missäs nyt mennään. Kollegaa
puolestaan puhutteli eniten se, miten joku voi olla niin innostunut jostakin
asiasta, kuin kirjan kirjoittaja on Sei Sōnagonista. Kyllä, sellaista
omistautumista ei voi kuin ihailla.
Kollega myös pyysi minua palauttamaan kirjan –
niin hyvä se on.
Täällä myös yksi ronkeli lukija, joka sai työkaverilta tuon kirjan lainaksi ja ihastui siihen kovasti! Kiotoon olisi ihana päästä matkustamaan ja vielä Hanamin aikaan.
VastaaPoistaMinä ehkä pidättäydyn näissä nojatuolimatkoissa... mutta luulen, että ymmärsin jotain hanamista ja siitä, millaista filosofiaa koko kirsikankukkahössötykseen kätkeytyy. Itse asiassa samanlaista kauneuden katoavaisuutta voisimme me liittää lumeen. Lumihan on aivan tolkuttoman kaunis elementti meidän elämässämme ja ympäristössämme. Mutta ehkä meillä on vähän liian käytännöllinen näkökulma, me vaan kolaamme lumen pois tieltä ja yritämme olla kaatumatta jos lumi on liukasta.
VastaaPoistaNoin se menee. Lumi on ehkä kaunista vain tietystä näkökulmasta. Loskakelissä lumi ei näytä kauniilta, mutta oikein aurinkoisena pakkaspäivänä valkeat paksun lumen peitteessä levittäytyvät metsät näyttävät tosi kauniilta.
VastaaPoistaNiin, mutta voisiko loskakelissäkin päällimmäinen ajatus olla vitivalkoisen lumen kauneuden katoavaisuus, eikä se, että kastuuko varpaat ja pitäisi pesettää auto.
VastaaPoista