Kesäduuni

Minun kesähommani on jo useana kesänä löytynyt näiltä portailta.

Tai jos tarkkoja ollaan, portaita on kahdet, kuvassa vain meidän kotiin vievät, vieressä on myös toiset. En muista montako vuotta siitä nyt on, kun todettiin, että portaat pitää maalata. Maalaaminen on meidän talossa minun hommia, siippa tekee muita asioita, sillä maalaamisen olen varannut kokonaan itselleni.

Raaputin irti vanhan maalin niiltä osin kuin se lähti, ja maalasin portaat pariin kertaan hienolla ja nykyaikaisella kaksikomponenttiepoksimaalilla. Se oli virhe. Hyvältä näytti, mutta ikävä totuus paljastui pikkuhiljaa. Hieno ja nykyaikainen maali ei sopinut yhteen meidän vanhojen portaiden kanssa, sen väri haalistui ja maali kuoriutui irti. Ei auttanut muu kuin alkaa jälleen raaputtaa maalia irti uudelleenmaalausta varten. Nyt maaliksi valittiin ihan perinteinen sokkelimaali. Viime kesänä sain osan portaista raaputettua ja maalattua, ja tänä kesänä pitäisi saada tehtyä loput. Homma edistyy hitaasti, ja sateet häiritsevät sitä aika ajoin.

Kyllästyttää portailla kyykkiminen huonoissa työasennoissa, ja saman homman tekeminen uudelleen. Mutta ei auta, portaista on tullut minun aurinkoisten kesäpäivien puuhastelun paikka. Vanha maali irtoaa vähän kerrallaan, pienen pieninä siruina. Kohta alkaa olla ensimmäisen maalikerroksen aika. Ensi kesänä – vihdoin – jotakin muuta duunia. Jos vaikka raaputtaisin ja maalaisin pihalta kellariin vievät portaat.