Yksi sanoo olevansa, toinen ei mutta on

Joskus niin kutsutuissa henkisissä piireissä ja/tai joogapiireissä tapaa ihmisiä, joilla on heti ensi hetkestä tarve kertoa, kuinka henkisiä he ovat, kuinka voimakkaassa sydäntietoisuuden tilassa he elävät, ja kuinka heitä johdatetaan. Minussa sellainen herättää usein aika lapsellisen reaktion osoittaa, kuinka epähenkinen minä olen. No, se kertoo minun keskeneräisyydestäni ja hankaluudesta suhtautua asioihin, mutta ei nyt ruodita sitä tämän enempää. Pointtini on se, että usein omaa henkisyyttään tai sydäntietoisuuttaan esille tuovista ihmisistä ei sitä muuten huomaa. Ehkä juuri siksi heidän pitää kertoa se kaikille.

Yksi kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin lukemattomista lausahduksista, johon usein viitataan, on hänen kehotuksensa olla niin onnellinen, että muut tulevat onnellisiksi kun näkevät sinut. Sellaisia ihmisiä on, olen tavannut. He hehkuvat hyvää oloa ja rakkautta ympärilleen, ja on helppo tuntea, kuinka he elävät sydäntietoisuuden tilassa. Mutta koskaan en ole kuullut tällaisen ihmisen sitä sanovan ääneen.

Olen myös kuullut ihmisistä, joita todellakin johdatetaan niin voimakkaasti, että he vastaavat kysymyksiisi ennen kuin olet ehtinyt niitä esittää. Jotka tietävät, mitä kukakin tarvitsee juuri tällä hetkellä, ja niin edelleen. Kuulemani mukaan hekään eivät juuri puhu eivätkä pukahda omasta johdatuksestaan. Ei niin, että se olisi salaisuus, mutta heidän ei tarvitse sanoa mitään. Sen sijaan ne, jotka johdatuksestaan tekevät numeroa, saavat minut tuntemaan oloni hyvin epävarmaksi, sillä heidän päämääränsä voi olla mikä vaan.

Eikä tämä asia mitenkään kategorisesti mene niin, että ne jotka sanovat, eivät ole, ja ne jotka ovat, eivät sano. Mutta jonkinlaisia yleistyksiä pitää tehdä, että asiasta voi puhua ja tuoda pointtinsa esiin.

Pointista en ole ihan varma, mutta luulen että se on henkisen egon paisuttelu. Omaa egoaan ja sen pullistelua voi hyvin ruokkia myös henkisellä polulla, ajattelemalla olevansa henkisempi ja sydäntietoisempi kuin muut, vaatimattomampi kuin muut, lähempänä jumalaa kuin muut, suurempien voimien johdatuksessa kuin muut, ja niin edelleen. Se on ihan samaa rumaa egon pullistelua kuin mikä tahansa muukin egon pullistelu, mutta henkisten asioiden avulla. Siihen on olemassa myös mainio vastalääke, seva eli selfless serving, toisten pyyteetön palveleminen ja hyväntekeväisyystyö. Toki senkin voi kääntää egonsa kasvattamiseen tekemällä enemmän ja parempaa sevaa kuin muut – mutta silloin seva ei olekaan pyyteetöntä, se on jotakin muuta.

Tällaisia haparoivia ajatuksia, jotka nyt vähän kankeasti muuttuvat tekstiksi. Mutta ehkä joku onnistuu nappaamaan ajatuksen päästä kiinni.