Vielä vanhempien muistelua

Joskus lapsena, kun en ollut vielä koulussakaan, keksittiin kahden saman pihan tytön kanssa sellainen juttu, jossa ajetaan pyörillä metsikön läpi kulkevaa polkua pitkin läheiselle Essolle. Pointtina oli se, että jokainen vuorollaan ajaa ensimmäisenä, mahdollisimman kovaa, ja muut seuraa. Kavereistani toinen johti joukkoa ensin, sitten toinen. Viimeisenä tuli minun vuoro. Innokkaana lähdin matkaan, ja uskoin ajavani tosi hyvin ja kovaa. Esson kulmalla alkoi käydä selväksi, että kaverini eivät olleet seuranneet minua. Kotipihassa he kertoivat että olivat kyllästyneet koko leikkiin, ja menneet toisen kotiin hakemaan herkkuja itselleen.

Aikuisenakin tulee joskus tunne, että olen edelleen sillä samalla Esson polulla pyörineni. Alan tajuta, että kaverini ovat ihan jossain muualla, vaikka en haluaisi uskoa että niin on.

Ehkä minä olen parempi seuraamaan muita kuin johtamaan joukkoja.

Vanhojen muistelua

Tänään aamusadhanassa juolahti mieleen kesä 2011 jolloin ohjasin elämäni ensimmäisen kundaliinijoogaharjoituksen. Olin menossa syksyllä opettajakoulutukseen, ja sitä ennen, aamusadhanassa, toisen kundaliinijoogaopettajan huomassa, pääsin ohjaamaan joogaa. Sama ope ohjasi tänään meidän sadhanan, ja soitti saman sadhanalevyn kuin silloin, Mata Mandir Singhin levyn Sadhana Rocks. Siitä se kai mieleen juolahtikin. Mutta voi hyvänen aika, onko siitä tosiaan kohta kuusi vuotta aikaa. Miten se on mahdollista?

Muistan sen sadhanan vielä hyvin. Sen verran jännitti, että unohdin meidän alkumantran. Siis muistin hyvin, että sillä aloitetaan harjoitus, mutta yhtäkkiä en muistanut miten se menee. Noloa, mutta onneksi toinen opettaja auttoi alkuun. Harjoitussarja, jonka ohjasin, oli helppo valita, koska tein kyseistä harjoitussarjaa juuri silloin 40 päivän ajan. Osasin sen hyvin, ja pääsin tekemään sen yhdessä muiden kanssa.

Siitä se joogan ohjaaminen lähti. Ja jos oikein muistan, jo silloin kävin sadhanassa aina kun vaan pääsin. Tosin silloin sadhanoita ei täällä pidetty joka viikko, niin kuin nyt. Hassu juttu, miten sadhanaan ei koskaan kyllästy. Tai en minä ainakaan ole vielä kyllästynyt. Päin vastoin, siitä ei tunnu saavan tarpeekseen.

Kierrätyksestä

Meilläkin alettiin kierrättää pakkausmuovia. Vihdoin, voisi hyvinkin sanoa. Tässä asiassa meidän kotitalous ei ole ollut mitenkään eturintamassa. Työkaverit ovat jo suhteellisen pitkään jakaneet kokemuksiaan muovin kierrättämisestä meidän kahvihuoneessa. Niiden kokemusten perusteella en ollut ollenkaan innokas alkamaan tähän ryhtymykseen, sillä homma ei vielä vaikuttanut oikein toimivalta. Mutta nyt, tai siis jokunen viikko sitten alkoi olla sellainen ääni kellossa, että oli ryhdyttävä toimeen ja perustettava muovinkierrätyspiste meidän keittiöön.

Nyt muovinkierrätyspisteen virkaa toimittaa paperikassi keittiön nurkassa. Vieressä on toinen paperikassi, johon kerätään kierrätettävät pahvit. Keittiön kaapissa on piste biojätteelle, lasille, metallille, ongelmajätteelle ja tietenkin sekajätteelle. Itse asiassa sekajätettä kertyy nyt ihan käsittämättömän vähän, kun sinne ei ole enää oikein mitään laitettavaa.

Muovijätettä kertyy helposti paljon. Näin kesäaikaan sen keräily toimii hyvin, kun muovit voi napata mukaansa ja marketin pihassa olevaan puristimeen, kun pyöräilee kauppaan. Nähtäväksi jää, miten homma hoituu talvella, kun ei huristella pyörällä mihinkään. Talvella kävellään usein lähimpään kauppaan, eikä sen pihassa ole keräystä. Voi siis hyvinkin käydä niin, että hukumme muovijätteeseen talvella. Tai että muovijätteen keräyspiste laajenee olohuoneen puolelle. Katsotaan nyt, miten homma saadaan toimimaan kesän jälkeen. Oletan, ettei muovinkeräyksestä luopuminen talveksi onnistu, kun sen kerran on aloittanut.

Harjoitusten muuttamisesta – taas

Olen viime aikoina, itse asiassa jo aika pitkäänkin, kipuillut sen kanssa, että näen koko ajan ympärilläni, niin lähellä kuin kaukanakin, ihmisten muuttavan kundaliinijoogaharjoituksia ja muokkaavan niitä. Se on yksiselitteisen kiellettyä. Jos kysymys on kundaliinijoogasta Yogi Bhajanin opetusten mukaan, joka on rekisteröity tavaramerkki, ei harjoituksia saa muuttaa. Asanoiden kestoja kriyassa saa lyhentää, jos sen tekee niin, että kestojen suhteet pysyvät samana läpi kriyan. Siinä oikeastaan kaikki, mitä saa tehdä. Ohje on täysin yksiselitteinen.

En oikein käsitä, miksi harjoituksia pitäisikään muuttaa. Nehän ovat täydellisiä sellaisina kuin ne ovat. Miksi täydellisyyttä pitäisi muuttaa? En keksi muuttamiseen muita kuin hyvin egoistisia syitä.

Joka tapauksessa sain jonkinlaisen rauhan asian kanssa, kun sain vihdoin muodostettua oman kantani siihen. Se menee näin: jos tehdään kundaliinijoogaa Yogi Bhajanin opetusten mukaan, ei harjoituksia pitäisi yhdenkään opettajan muuttaa. Kaikki muuttaminen on asiakkaiden eli ohjattavien harhaanjohtamista ja huijaamista. Se on ratsastamista rekisteröidyllä tavaramerkillä, sen maineella, vaikka sisältö ei sitten vastaakaan sitä, mitä tavaramerkki lupaa. Mutta jos kertoo avoimesti ja selkeästi, että kyse on jostakin muusta joogasta kuin kundaliinijoogasta Yogi Bhajanin opetusten mukaan, niin siitä sitten vaan. Kukin tehkööt mitä haluaa, ja joogan harjoittajat ottakoot vastuun siitä, kenen joogatunnilla käyvät ja mitä siitä saavat.

Ne, jotka kundaliinijoogaharjoitusten muuttamisen puolesta puhuvat, vetoavat siihen, että harjoitusten on muututtava sitä mukaa kuin koko ihmiskunta ja kaikki muukin muuttuu. Näin voi toki olla. Itse uskon, että Yogi Bhajanin rekisteröimä jooga kestää aikaa, eikä sitä ole juuri nyt tarpeellista muuttaa. Mutta kuka tietää, voin olla väärässä ja voi olla, että muutoksen aika tulee heti huomenna. Voi myös käydä niin, että juuri ne, jotka joogaharjoituksia muuttavat, vievät meidän henkistä kehitystä oleellisella tavalla eteenpäin samalla kun kundaliinijooga Yogi Bhajanin opetusten mukaan jää vain yhdeksi välivaiheeksi meidän polulla. Jos niin käy, otetaan se vastaan. Tässä vaiheessa ainakin minä haluan pitää kiinni Yogi Bhajanin harjoituksista juuri sellaisina, kuin hän ne meille antoi.

Kabala bhati vai tulihengitys

Toisinaan kundaliinijoogatunneilla näkee, että joku tekee kabala bhati –hengitystä, kun pitäisi hengittää tulihengitystä. Tai ei sitä näe, sen kuulee. Näiden kahden hengitystekniikan sekoittaminen ei ole varsinaisesti mikään ihme, sillä ne ovat monilta osin melko samanlaisia. Mutta kuitenkin ne ovat eri hengitystekniikoita, ja kun ohjeena on hengittää tulihengitystä, pitäisi hengittää tulihengitystä. Mutta miten ne kundaliinijoogaopettajat, jotka itsekin sekoittavat nämä kaksi, voisivat opettaa oikean hengitystekniikan ohjattavilleen.

Kabala bhati eli loistava pää –hengitys kuuluu hathajoogaperinteeseen, jossa sitä tehdään puhdistavana pranayamaharjoituksena. Toisin sanoen kabala bhati –hengitystä ei tehdä osana asanaharjoitusta, niin kuin tulihengitystä. Kabala bhatissa uloshengitys on aktiivinen ja voimakas niin, että uloshengitystä tehostetaan vetämällä vatsaa voimakkaasti sisään. Kun vatsa rentoutetaan uloshengityksen päätteeksi, sisäänhengitys tapahtuu automaattisesti. Kabala bhatille tyypillistä on siis vatsan liike sisään ja ulos.

Tulihengityksessä sen sijaan vatsalihakset ja koko vatsa pidetään suhteellisen rentona. Tylihengitys on hyvin virtaavaa ja vaivatonta, ja siinä sekä sisään- että uloshengitys ovat kutakuinkin yhtä pitkiä ja voimakkaita. Jos siis kuulosta siltä, että uloshengitys korostuu ja on sisäänhengitystä selkeästi voimakkaampi, on kyse todennäköisesti kabala bhati –hengityksestä. Tulihengitys tapahtuu meidän tärkeimmän hengityslihaksen eli pallean avulla. Pallea liikkuu vatsan ja rintakehän välissä ylös ja alas. Näin ollen tulihengityksessäkin pallea liikkuu ylös ja alas, mutta vatsa ei liiku sisään ja ulos. Vaan vatsa on rentona. Tulihengitys kuulostaa nuuskutukselta, tasaiselta ja virtaavalta nuuskutukselta, eikä voimakkaalta uloshengitykseltä, niin kuin kabala bhati.

Sitten on vielä bastrika-hengitys, jota käytetään ainakin hormonijoogassa. Se on myös hyvin voimakas hengitys, jossa vatsa liikkuu sisään ja ulos. En ole sitä juurikaan harjoittanut, joten parempi etten sano siitä muuta.