Juhannuksen aamusadhana

Vähän oli epävarma olo siitä, että tuleeko kukaan juhannuspäivän aamuna sadhanaan. Päätettiin, että se joka tapauksessa pidetään, koska kaksi vakikävijää olivat ainakin tulossa. Ja tuli sinne muitakin, meitä oli yhteensä kahdeksan. Juuri sopiva sakki tälle aamulle. Mukana oli myös sellaisia, jotka eivät olleet koskaan aiemmin käyneet sadhanassa. Toivottavasti tulevat toistekin.

Joskus jää naurattamaan, kun sadhanaan tulee uusi tai uusia ihmisiä, ja heti sadhanan jälkeen he hehkuttavat silmät loistaen, kuinka mahtava olo ja he kyllä tulevat heti uudelleen. En tiedä mitä heille sitten tapahtuu, tuleeko kotona väsy vai mikä, mutta heitä ei näy enää koskaan. Olen nähnyt useammankin tällaisen tapauksen, ja aina jotenkin hymyilyttää. Ja aina silti jaksan toivoa, että juuri heistä tulee uskollisia sadhanassa kävijöitä, sillä onhan niitäkin. Mutta jos sadhanassa käynti olisi pelkästään mahtavaa ja helppoa, niin kaikkihan sitä tekisivät.

Tänään oli minun vuoro vetää sadhana. Harjoitussarjan valitseminen oli jotenkin tavattoman vaikeaa. Yleensä se löytyy helposti, liikoja miettimättä, mutta ei tällä kertaa. Onneksi sain eilen sentään rajattua vaihtoehdot kahteen mahdolliseen, jotka olivat vieläpä samassa kirjassa, joten tiesin aamulla lähteä sen kirjan kanssa paikan päälle. Kysyin kanssajoogaajalta, että kumpi, mutta ei hänkään osannut valita. Lopulta arvoimme, että kumpi. Varmasti meni ihan oikein sekin arvonta.

Hyvää juhannusta nyt sitten kaikille. Vai joko se on vietetty eilen?