Opettajien kanssa

Pienen ajan sisään olen osallistunut kahteen kundaliinijoogaopettajien tapaamiseen. Ensimmäisessä meitä oli paikalla kuusi, ja toisessa neljä. Johtopäätös taitaa olla se, että kundaliinijoogaopettajat(kin) ovat huikean kiireisiä ihmisiä. Ja ehkä kaikilla ei ole tarvetta tällaisille tapaamisille.

Pöytä katettuna neljälle Riihimäen Onnimannissa.

 

Tapaamisissa huomasin, että jotkut opettajat lähestyvät kundaliinijoogaa hyvin fyysisestä tai ehkä jopa fysiologisesta näkökulmasta. Se varmasti onkin luontevaa ihmisille, joilla on urheilutausta ja ammatti ihmisten fyysisen hyvinvoinnin parissa. Sitten on opettajia, jotka lähestyvät kundaliinijoogaa energeettisesti. He tunnistavat energiat ja ottavat ne lähtökohdakseen. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö hekin huomioisi asioiden fysiologista puolta, mutta sitä enemmän he keskittyvät energiapuoleen.

Mikä minun lähtökohtani kundaliinijoogaan sitten on? Ei kumpikaan näistä, se on selvää. Selvää jo senkin takia, että aina vähän hämmästyn tavatessani ihmisiä, joiden jutun lähtökohta on fysiologiassa tai energioissa. Kyllä minäkin ne molemmat tunnistan, hyvinkin, mutta niitä tärkeämpää minulle on kokemus. Minun lähtökohtani kundaliinijoogaan on kokemus, asioihin tutustuminen ja niiden käsittely kokemuslähtöisesti.

Mitä iloa sitten tällaisesta havainnosta opettajien välillä on. Enpä tiedä, mutta sillä voi olla jotakin tekemistä sen kanssa, kenen tunnilla joogan harjoittajat mieluusti käyvät. Kuvittelen, että näistä kolmesta lähestymistavasta (ja niitä voi toki olla enemmänkin, minä en vaan ole vielä huomannut) kotoisimmaksi joogan harjoittajat kokevat sen, joka sopii parhaiten heidän omaan ajatus- ja kokemusmaailmaansa. Ainakin minun rakkaimmat opettajani ovat myös kokemuksen korostajia lähestymistavassaan.