Hanavettä

Joskus asioihin löytyy ratkaisu nopeasti ja kuin itsestään. Joskus ne kestävät vähän pidemmän aikaa ratketakseen. Niin kuin tämä. Muutin tähän viehättävään taloon asumaan ehkä 20 vuotta sitten. Olin siihen asti asunut alueilla, joissa hanavesi on hyvää pohjavettä. Mutta täälläpä hanavesi tehdään pintavedestä. Maistoin eron heti kun tänne muutin, enkä ole oikein koskaan tottunut meidän talon veteen. Se ei vaan maistu hyvälle, ja siksi sitä ei tule paljon juotua. Toisaalta juju voi olla myös meidän talon putkissa, eikä vaan veden alkuperässä.

Jonkinlainen ratkaisu veden kanssa on ollut se, että olen lisännyt veteen sokeroitua mehua. Makeutusaineista en ole halunnut käyttää, vaikka ei se sokerikaan hyvä ratkaisu ole ollut. Mutta en ole parempaakaan keksinyt. Olen kokeillut sitruunaa ja suolaa, ja muita konsteja, mutta ainoa pitkällä tähtäimellä toimiva on ollut mehu. Ja samalla on mielessä ollut, ettei sokerin jatkuva juominen ole hyväksi, ja että juon silti liian vähän vettä.

Ja sitten, eräänä kauniina päivänä, ratkaisu ongelmaan nökötti ystäväni tiskipöydällä. Tadaa:

Tällainen vedensuodatin oli helppo hankkia lähimmästä prismasta. Ei ollut kallis, uusia suodattimia saa helposti, ja käyttö ei oikein voisi helpompaa olla. Ja mikä parasta, veden maku muuttuu suodattimessa ihan oleellisesti. Nyt se maistuu hyvältä, ja sitä on helppo juoda ilman tympeää makua peittävää mehua. Siippa tosin oli sitä mieltä, että suodattamaton vesi on parempaa, mutta ehkä hänkin tottuu suodatetun veden makuun. Ja jos ei totu, niin juokoon suodattamatonta.

Miksi minä en tätä aiemmin hoksannut?