Kysymyksiä ja vastauksia

Vielä retriitin jälkikaikuja. Jotenkin ajattelin etukäteen, että voisin retriitissä sujahtaa ihan tavallisen osallistujan paikalle, ja kysellä siltä paikalta tietämättömiä kysymyksiä. No joo, itse asiassa aika paljon kyselinkin. Toivottavasti en vielä riesaksi asti, mutta usein mietin asioita vaan omassa päässäni, enkä saa suutani auki kysyäkseni. Nyt sain kysyttyä, ja jos vielä jokin jäi mietityttämään eikä asia tullut ihan selväksi, kysyin jälkeenpäin omalta kundaliinijoogaopettajaltani, joka oli mukana retriitillä. Hän on tottunut kysymyksiini, ja on jo vuosikausia niihin pitkämielisesti vastaillut. Muuten, olenkohan koskaan muistanut kiittää häntä? Asia täytyy varmistaa pikimmiten.

Kyselemällä sain tyydytettyä oman teoreettisesti orientoituneen mieleni, jolle ei pelkkä kokemus enää riitä. Tottakai kokemus joogasta on se tärkein ja ensisijainen, muutenhan joogan periaatteita voisi lukea vaan kirjasta tekemättä koskaan ensimmäistäkään asanaa. Ja vaikka teoreettisesti orientoitunut mieleni onkin pohjattoman utelias ja haluaa ymmärtää kaiken, ei sitä tarvitse aina miellyttää ja tyydyttää. Olkoon utelias ja jääköön tietämättömäksi, jos tilanne niin menee.

Mutta kysymyksistä vielä. Ihan täysin en siihen tavallisen retrettijoogaajan paikkaan sujahtanut sikäli, että minulla on jo kovasti kokemusta ja tietoa monesta asiasta, niin joogan harjoittajana kuin joogaopettajanakin. Niinpä huomasin vastailevani monessa kohtaa kokemattomampien kysymyksiin. Eikä siinä mitään, tosi kivaahan sekin on. Ja tunne siitä, että on itse saanut jotain ja myös antanut jotain muille, on mukava. Sillä tavoin on helppo tuntea itsensä osaksi joogayhteisöä, yhteistä sangatia.