Kohti uusia kuvioita

No nyt taisi käydä niin, että otin keväälle melkein vakituisia joogatunteja ohjattavakseni. Tai siis otin vakkaritunnin keskiviikolle yhdessä kollegan kanssa, mutta jos oikein ymmärsin, kollega ei välttämättä ehdi pitää tuntia kovinkaan usein. Eli silloin minä pidän sen, ja siihen on varauduttava. Samalla sovittiin kolmen ohjaajan kimppa sunnuntai-illan tunnille. Se todennäköisesti jaetaan tasan, eli tunti osuu omalle kohdalle joka kolmas sunnuntai. Eiköhän siis vapaita sunnuntaita ole tarpeeksi silti.

Tuntien pitämisen muoto on nyt sellainen, että rahallinen riski itse pitämistäni tunneista on minulla. Ei mikään ideaalitilanne tässä työ- ja sitä kautta rahallisessa tilanteessa, mutta pitää vaan luottaa, että kävijöitä tunnilla riittää. Toivottavasti riittää.

Lisäksi ohjaan paikallisessa opistossa neljän kerran kurssin keväällä, jos sinne vaan tulee tarpeeksi ilmoittautuneita. Jos ihmiset eivät karkaa mökeille siihen aikaan vuodesta. Niinkin voi käydä.

Jännittävää on. Olen jo melko pitkään kaipaillut lisää joogatunteja ohjattavakseni, joten toivottavasti tästä tulee kaikin tavoin hyvä järjestely.

Kuulin muuten, että minun tunneista ainakin joillain ihmisillä on kuva, että tekemistä riittää ja hiki voi tulla. No on se sikäli totta, että pidän minä sellaisiakin tunteja. Minusta vaativien tuntien ohjaamista ei saa pelätä tai vältellä. Mutta ohjaan minä toisenlaisiakin tunteja. Monenlaisia.